Enkeleitä, onko heitä?

Äiti, kuka tuossa kuvassa on?

On kysymys, jonka kuulen Marian suusta aika ajoin samalla kun osoittaa kehyksessä tai kädessään olevaa kuvaa. Äidistäni ollaan Marian kanssa paljon puhuttu, ja miksei puhuttaisi jos lapsi haluaa. Maria ei ole tyhmä. Hän tietää, ketä tarkoitetaan kun Nikon kanssa pohditaan että miksi tuo temperamentti piti ottaa kipinää äidistäni, ihan kuin mun omassa ei olisi jo pelkästään lapsella kestämistä. Maria tietää, että kun puhutaan mun äidistä, on hän joku tärkeä ihminen jota ei näe, mutta hänestä on kuvia. Pappalassa puhutaan syrjässä, ei avokin kuullen. Se hämmentää lasta. Puhutaan ihmisestä, josta ei jossain tilanteissa puhuta. Jotkut alkavat kyynelehtiä nähdessäänn Marian.

Eräänä iltana joulupyhien aikaan katsoimme Marian kanssa Leijonakuningasta dvdltä. Kaikki elokuvan nähneethän tietää, että Simban isä kuolee ja Simba jää suremaan paljon. Maria sitten mun yllätykseksi kysyi, että miksi Simban isä kuoli, koska nyt Simba on surullinen. Se mykisti mut. Miten sellaiseen vastaa, kun lapsi yhtäkkiä ajattelee asian niin monimuotoisesti. Sanoin sitten hetken asiaa mietittyäni, että Simban isän oli aika lähteä enkeliksi. Tähän Maria sitten reagoi: ai menikö Simban isä enkelimummon luokse pilvelle? Täytyy myöntää, mulle tuli tippa silmäkulmaan. Ylipäätänsä äidistä puhuminen on edelleen äärettömän rankkaa henkisesti ja sitten kun kuulet tyttäresi miettivän noinkin syvällisesti, ja muistavan että hänellä on mummo – jota ei koskaan tule näkemään, sai mut herkistymään. Siellä on nyt Mufasa äidin ja isopappojen kanssa.

Olen hautuumaalle vienyt Marian yhden käden sormilla laskettavan määrän, koska eihän siellä ketään ole, pelkkä ylihinnoiteltu kivi jossa tietoja. Mulle siellä on, sinne on äiti arkussa laskettu ja ei se sieltä mihinkään katoa. Se on symbolisesti tärkeä paikka mulle ja veljelleni, miksei se saisi olla lapselleni? Mulle oli tärkeää päästä lapsena pappanni haudalle isäni mukana, koska se oli ainut paikka missä saatoin jutella papalle. En ollut pappaani ehtinyt koskaan nähdä, joten tilanne oli silloin sama mikä Marialla nyt.

Mutta onko niitä enkeleitä? Meille niitä on. Mulle Marian tulo oli merkki – äiti on päässyt perille ja kaikki olisi vihdoin hyvin. Vaikka lapsettomuuttakin epäiltiin, niin se oli kohtalo joka määräsi kaiken menevän näin. Marialla ja Mialla on nyt maailman paras mummo turvaamassa siellä pilven päällä, kun kohtalo saneli asian näin.