On tämä hoitovapaalla olo rankkaa. Oon ollut maanantaista saakka päivätalleja tekemässä ja pitänyt järkkäillä Marian neuvola-aikoja ja samalla palaveerata tiimarini kanssa tuosta omasta nousemisesta tiiminvetäjäksi, samalla koittaa hoitaa sosiaaliset kanssakäymiset Marian, Nikon ja ystävien kanssa. HUOH!
Maanantaina menin vahingossa töihin, olin sekoittanut oman ajantajun edellisviikkoon mutta eipä se haitannut, kun pomo soitti illalla että olinko käynyt tekemässä tallin. Oli merkattu unohtanut taas vuoronsa, joten eipä hepat joutunut olemaan ilman ruokaa. Kun saavat aina aamulla, päivällä ja illalla heinät, niin tulee liian pitkä väli ruokinassa jos joku unohtaa päivätallin.
Tälle päivälle sitten pomo nakitti mulle päivätallin 1,5 tunnin varoajalla. Menipä siinä sitten Topin liikutus suunnitelmat ihan pipariksi, mutta rahaa se vuorojen teko tietää. Nyt oon vaan niin sika väsynyt, kun olin koko aamun valmistautunut Marian neuvolaan, mutta sitten sieltä soitettiin Nikolle (?) että terkkari on kipeänä, joten perjantaina olisi sitten. Ei sairastumiselle mitään voi. 🙂
Alkaa tuntua, että mun sosiaalinen elämä alkaa kohta kärsimään ihan kunnolla. A:n kanssa poristiin pitkän aikaa ja alan koko ajan kallistua siihen, että haluan nousta tiiminvetäjäksi. Nyt saa riittää puoliteholla tekeminen, se on joko kaikki tai ei mitään. Nyt vaan pitää ahkerasti etsiä lisää tiimiläisiä. Onneksi Niko innostui, niin saan sen ainakin rekattua meille edustajaksi. 😉
Mutta nyt syvennyn eiliseen Sleepy Hollowin katsomiseen. Saa nähdä, mitä keksitään Topin kanssa huomenna kun luntakin tullut reippaalla kädellä. Jospa jonkinlaista hankitreeniä kehittelis? 🙂

Jätä kommentti Ande // Pilvilinnoja Peruuta vastaus