Olin unohtunut

Jonnekkin sohvan perälle.. Niin paljon olisi tekemistä, mutta mitään saa aikaiseksi.
Topin kanssa ollaan humputeltu koko viikko, ei jaksa keskittyä mihinkään kouluvääntöilyyn. Ollaanpahan saatu jumpattua herran vasenta perskannikkaa maastossa, nyt jopa suostuu kulkemaan suht suorassa oikean kierroksen laukassa. Jes! 🙂 Osaa se myös rentoutua täysin pyöreäksi. Jännittävässä tilanteessa notkahtaa selkä, mutta siitä sitten pyöristytään hyvin, kun päästy tilanteesta pois. 🙂

”Mitä sä siinä oikein kuvailet?”

Maria kävelee koko ajan, taino.. Oikeastaan likka jo juoksee. Polvet koukistuu hienosti kävellessä ja juoksuharjotuksissa mennään vielä pingviini-stylella, mutta kyllä se siitä. Lätäköissä on käynyt jo pyörimässä, ne kiinnostaa pihalla enemmän kuin mikään muu! 😀

Nikon kanssa ollaan oltu niin tyypillisen tylsiä, ollaan vaan pyykätty, pyykätty, pyykätty ja pyykätty. Jokin kevät siivous -piikki iskenyt, kun kaksi päivää putkeen on pyykkikone vain laulanut, tänään on siivouspäivä ja pyykkikone laulaa tänäänkin, todennäköisesti pariin otteeseen.

Mutta onneksi alkaa olemaan lumet sulaneita. Aurinko paistaa ja lämmittää enemmän, ei ole liukasta ajaa (paitsi tallille mentäessä tiet osittain jäässä). Menis loputkin lumet jo pois täysin, kenttä kuivemmaksi niin avót! Vihaan maneesissa ratsastamista, oon niin tottunut ulkokenttiin. Ei tarvitse ylimääräisiä loimia ym ratsastukseen mukaan ja ei tarvitse pukea niin hillittömästi päälle. Tule kesä jo!

Melkein sula! Pehmeä loska ja pohjakaan ole edes jäässä! Kohta päästään.. 🙂

Tämä oli vähän tämmönen pikapostaus, ei ajatus kulje. 🙂