Kenttätyöskentelyä

Tänään pääsin lähtemään tallille normaalia myöhemmin, kun maneesi oli pari tuntia aamupäivästä varattuna. Ja yleensä iltapäivästä moni tulee hevosensa liikuttamaan, joten ruuhkaa oli maneesiin odotettavissa. Onneksi kenttä oli enään uralta kevyessä jäässä sekä keskellä oli jonkin verran jonkinlaista höttöjäätä, joten mentiin tänään ulkosalla Topin kanssa.
Heti alkukäynneistä saakka oli Topin kanssa järkyttävä tappelu kun ei olla pitkään aikaan ulkona menty, ainoastaan maastoiltu jos ei olla maneesilla oltu. Ja sen kyllä huomasi. Kyttäili joka nurkkaa, eikä meinannut kuunnella yhtään. Painoi kuolaimelle niin käynnissä kuin ravissa, kipitti ja vöyhkäsi. Aikani kun Topin kanssa tappelin, että saisin sen kuulolle ja liikkumaan puhtaasti ravissa, alkoi myös herra toimimaan hyvin. Paljon ympyröitä, välillä kenttä ympäri ja siitä sitten sai jonkin ihmeellisen kaahotus-pakkomielteen päälle.
Välillä on niin ärsyttävää, että kun saa Topin kulkemaan kunnolla niin sitten täytyy pidätellä jatkuvasti ja rauhoitella. Kontrolli katoaa kokonaan kulkupeliltä ja meno on kunnon ”olen nuori villi oripoika, joka haluaa juoksennella tyttöjen perässä” -tyyliä ja näissä tilanteissa huumorintajua on löydyttävä. Onneksi nämä laiskottelu- ja kiihyttelyvaihteet tasaantuu ja malttaa kuunnella apuja sekä kulkea rennosti koko selän lävitse.

Meno oli tänään kutakuinkin samanlaista kuin näissä kuvissa /2.11.2013

2.11.2013

Kun sain Topin kunnolla rennoksi ja kevyeksi edestä, alettiin ottamaan laukkapätkiä. Näissä ollut paljon ongelmia herran ennakointihalun sekä oman istunnan takia, joten nyt jännitin todella paljon miten saadaan onnistumaan. Mutta sainkin yllättyä positiivisesti, Topi reagoi laukka-apuihin todella herkästi! Välillä erehdyin lukittumaan pohkeella kiinni, jolloin lähdettiin kaahottamaan niin että rapa lensi, mutta pienillä pidätteillä mentiin helposti istuttavaa, pyörivää laukkaa maltillisella vauhdilla. Tämä sama tapahtui myös eilen, mutta tosin eilinen oli kaikinpuolin parempi ratsastuspäivä, kun saatiin mennä maneesissa illalla kahdestaan eikä äijänkäppänä häslännyt koko aikaa.

Onneksi tuo oma mies on niin mahtava, että on halunnut lähteä mukaani tallille. Parin kerran aikana ollaan saatu yhdessä mun istunta suoristettua, jolloin myös Topi kulkee paremmin ja saan avut läpi helpommin. Näiden parin kerran jälkeen olen myös itse huomannut, millon istun vinossa. Nykyään jos istunta tuntuu pikkasenkin liian hyvältä, oon vinossa. Alkuun oman vinouden korjaaminen tuntuu pahalta, ja suoruus tuntuu siltä, että on siinä satulassa ihan solmussa vaikka olisikin oikeasti hyvin! Tätä tunnetta olen yksin ratsastaessa käyttänyt hyväksi, jos tuntuu pikkasenkin oudolta niin oon suorassa. Melkein viikkoon ei ole enään ollut edes vasen selkälihaskaan jumissa, kun vertynyt ja tottunut olemaan suora eikä vino. JES!

Mutta näihin tunnelmiin, lähden purkamaan meidän joulukuusta varastointia varten, koska Maria retuttaa sitä niin paljon ja Vili repii palloja alas.. 😀
Hyvää lauantai-iltaa kaikille! 🙂