Onnistumisia ja uusia sanoja

Aloitellaas vaikka näin mukavasti eilisestä. Topi oli jotenkin erittäin outo ratsastaa ja ylipäätänsä käsitellä. Ei yrittänyt vempuloida harjatessa ollenkaan ja uskoi kun kerran sanoi jostakin (mm. rempoo jalkaa kun kaviota puhdistaa) ja oli vaisun oloinen. Sitten se riemu repesi, kun menin maneesille. Ovi kiinni ja talutin jakkaralle. Kiristin vyön ja jalustimet alas. Maneesissa oli silloin kaksi muuta ratsukkoa, ja kun toinen ratsukko laukkasi rauhassa ohi niin Topi sai jonkin kummallisen säpsykohtauksen, meni täysin paniikkiin?! Rauhoittelin siinä sitten ennen kuin nousin selkään ja sitten vasta seottiin. Paniikkipakki päälle, hätäpa*kat alle ja kamala tutina. Ei millään olisi meinannut haluta kävellä eteenpäin, vaan ihan peloissaan raukka yritti olla. Onneksi Topi on luonteeltaan sellainen, että tuli mitä tahansa vastaan, niin kuuntelee ratsastajaa jos tietää luottavansa siihen, ettei ajeta suden suuhun. Niin herra sitten rauhottui ja antoi mun rauhassa rentouttaa, saada kuulolle ja rohkaista.
Onneksi kaksi muuta sitten lähtivätkin jo alkukäyntien aikana ja saatiin Topin vieruskaveri meidän kanssa kulkemaan samaan aikaan. Kun kahdestaan mentiin toisen ratsukon kanssa, T muuttui yhtäkkiä todella reippaaksi, ei tietoakaan minkään sortin säpsyilystä taikka sekoilemisesta. Otettiin paljon ympyröitä ja väistöjä niin suoralla kuin ympyrälläkin ja herra toimi! Kauniissa, rennossa muodossa kulki pienillä avuilla sekä käytti selkäänsä aina alkukäyntien järkytyksestä loppukäynteihin saakka! Laukka ei ollut sitä Topille tyypillistä kaahotusta, vaan nätisti muodossa menemistä ja ympyrällä! Suoralla meinasi aloittaa kaahottamisen, mutta tajusi nopeasti että kuski määrää nopeuden jolloin meni rauhassa. Siis mitähän ihmettä!
Se oli aivan eri hevonen, mitä alkuviikosta! H:n mukaan Topi vihaa pohkeenväistöä, mutta nyt teki kaiken nöyrästi sekä kuunteli koko ajan! Tämän huomasin siitä, kun aloin tiiviistää istuntaa esim ravia varten, niin koko hevosen elo muuttui, selvästi keskittyi siihen mitä siellä selässä tein ja kuunteli! Raippaa koko tunteroisen aikana tarvittiin tasan 0 kertaa!
Topilla ollut tapana olla niin älyttömän hankala, jos muita ratsukkoja on mennyt meidän kanssa samaan aikaan maneesissa tai kentällä. Kuuntelutaito kadonnut aina jonnekkin hevonkukkuraan, ja saanut työstämällä työstää sitä kuuntelemisen jaloa taitoa, mutta ei eilen. Toimi suoraan sanottuna pelkällä ajatuksella. Tätä sen oikeesti pitäisi olla, hevonen kuuntelee jokaisenkin pienen istunnan muutoksen ja jo sen, että siirrät pohjetta vaikka puolikin milliä eri suuntaan. Herkkyyttä herkkyyttä. Mä vaan niin tykkään tuosta jöröstä. 🙂

Tänään onkin ollut sellanen reissupäivä. Marian päikkäreiden jälkeen lähdettiin Tikkakoskelle mummolaan, ja sieltä sitten suoraan pappalaan (isäni luokse). Autokin reistaillut lukkojensa kanssa, ai että kun mä tällästen pakkasten aikaan haluaisin meidän vanhan Citroenin takasin, se ei koskaan urputtanut lukkojen kanssa. Mm. jouduin kaupan pihassa menemään apukuskin kautta ratin taakse, koska ovi ei auennut. Lukot heitti häränpyllyä ja sitä rataa. Onneks ne lähti sitten juuri isäni luokse mentäessä toimimaan, oli varmaan huvittavan näköstä kun muija kömpii kuskin paikalta aivan jostain muusta ovesta kuin siitä, mistä yleensä tullaan ulos.. 😀
Maria myös oppi Tikkakoskella sanan heitä. Maria leikki pallon kopittelua ja yhtäkkiä tokaisi siinä että ’heitä’ ja heitti pallon. Aattelin, että oli vahinkosana, niin sitten Marsa alkoi antamaan palloa meille ja sanoi heitä. 🙂 On se iso tyttö, kävelystä tietoakaan mutta ei se mua haittaa. Itse opin kävelemään ennen puhumista ja itse puhumisen opin vasta reilu 4 vuotiaana, puheterapeutin avulla joten hyvä vain että kävely tulee jossain vaiheessa. Maria on sen verran ujo, ettei välttämättä uskaltaisi puhua vieraalle ns käskystä.
Tämän hetkiset sanat, mitä Maria osaa ikää ollessa 1v 2kk:

  • äiti
  • iti (isi, tottakai!)
  • kitta (kissa)
  • Öpö (Nöpö)
  • pappa
  • täti
  • heitä
  • hyvä
  • hauva
Ps. H soitti tänään, ja sanoi että vastaan Topin hoidosta ja liikutuksesta joulukuussa aina loppuvuoteen saakka. Kuulemma viimeistään 19. joulukuuta lähtee kotiseudulle, niin saan hoitaa Topsun liikutuksen täysin yksin, eli mä niin lellin sen pollen ihan piloille! ❤

2 vastausta artikkeliin “Onnistumisia ja uusia sanoja”

  1. No ei ollenkaan, etenkään jos vähänkään säpsympi kaveri on kyseessä. Itse kammosin alkuun kanssa maneesia, mutta oli pakko väistää jäistä kenttää. 😀 Onneksi on pari vuotta vanha maneesi. niin eipähän niskaan tipu 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: