Meiltä kuuluu huutoa!

Kyllä naapurit varmaan kiittävät ja kasvattavat metrimelaa otsaansa, kun Maria kokeilee vähän vanhempien hermoja.. Jo toista viikkoa!
En syö, huudan, komennan, itken, huudan lisää, en nuku – en todellakaan nuku, valvotan koko kerrostaloa yöt läpeensä koska en halua nukkua klo 02:00.. Eniten huolestuttaa näissä juurikin nämä syömättömyydet ja nukkumisvaikeudet.

Maria on juurikin siinä iässä, missä tapahtuu kehityksellisesti erittäin paljon. Myös se huolettaa, että likalla on paino ollut ensimmäisten elinkuukausien jälkeen erittäin alhainen vaikka syö kuin hevonen – siis yleensä. Käyrillä mennään niissä kohdissa, missä yleensä on anorektikko-vauvat.. Kyllä onneksi pömppöä löytyy ym mutta silti. Ja tähän painonnousemiseen ei todellakaan auta tuo syömättömyys.
Ollaan kokeiltu antaa sormiruokaa oikean ruuan kaveriksi, että keskittyisi syöttämispuuhiin paremmin. Motoriikka ei ole vielä sillä mallilla, että osaisi laittaa ruokaa suuhun itse lusikalla, mutta useimmiten lusikka on ruokapuuhissa mukana että jos vaikka haluaisi itse kahmaista, mutta ei. Lusikka on kiva linko, millä on erittäin innostuttavaa nakella ruualla kissoja ja tehdä taideteoksia seinille. Ei ole tainnut edes käydä mielessä, että sitä voisi suuhunkin kauhoa. 🙂

Viime yö oli ensimmäinen yli viikkoon, milloin ei herännyt tunnin välein. Ei tässä muuten mitään, mutta tyttö on nukkunut täydet unet ilman yöheräämisiä 3 kuukautisesta saakka, joten nyt tässä iässä nämä yöheräilyt tuntuu niin hemmetin ärsyttäviltä, kun kummiskin nukahtaa heti uudelleen. ARGH!

Ja kun mikään ei ole hyvin, haluaa leikkiä lattialla ja yksin. Suuttuu jos menee vaikka vain istumaan lattialle kaveriksi. Sitten kun siitä erehtyy nousemaan, saadaan siitäkin niin kamala sota aikaiseksi kun siinä pitäisi hänen kanssaan leikkiä mutta siltikään ei saa leikkiä. Lelua tarjotaan – saadaan itse siitä lelusta.

Mihin oikeesti katosi se ihana rauhallinen tyttö, joka oli niin perus tyytyväinen (vaippa kuiva, maitoa ja ruokaa saa sekä nukkumaan pääsee kun haluaa) sekä aina iloinen. Vajaassa kuukaudessa tuosta tytöstä on tullut ihana kamala hirviö, joka vaan kiukuttelee päivät pitkät eikä mikään kelpaa tai ole hyvin. Kuulosti varmaan pahalta ja joku tästä varmaan herneen nokkaan vetäseekin, mutta nämä on vaan näitä ”huonoja päiviä”. Maria on maailman rakkain ihminen elämässäni, joskus hetken aikaa ne rakkaatkin vain ärsyttävät yksilöinä vähän liikaa. 🙂 Nyt tosin taas ymmärrän, miksi äidilläni paloi monesti hermot ja mitä Niko joutuu mun kanssa kestämään. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: