Tänään oli tarkoitus pitää sellainen super ratsastuspäivä, mutta menikin hieman pieleen jalan takia, kun ajattelin etten tarvii jalkaan teippauksia – kyllä se kestää. Eipä kestänyt. Ajelin Muuramen ja Korpilahden rajalle erään kuvankauniin Tanskalaisen puoliverisen tamman luokse, koeratsastus tietty mielessä. Jo ajaessa jalka tuntui oudolta, ei ollut yhtään hyvä ajaa mutten antanut sen haitata.
Hevosen omistaja oli sähköpostissaan kertonut hevosen olevan hieman hankala hoidettaessa, mitä en kyllä huomannut ollenkaan. Varusteet niskaan ja kentälle.
Alkuun omistaja näytti minkälainen on ratsastaessa, lopuksi menin itse sitten kokeilemaan. Tarkoitus oli ottaa kaikki askellajit, mutta sitten kesken ravin tuli niin järkyttävä hermopiikki, että jätin laukat nostamatta ja keskityin ravailuun.
Hyvin toimi alla, ei ollut moittimista minulla ainakaan ja muutenkin kivan haasteellisen oloinen oli. Nyt odotellaan josko tärppäisi. Ei tosin ole kiire tämän uuden kanssa, kun Jahvettikin kuvioissa mutta jotenkin ressaan vaan tulevaa Jahvun kanssa kuultuani, että vuokraajia oltaisiin ottamassa useampikin.. En tykkää yhtään, mutta eipä multa mitään kysytäkkään.
Siitä matkasin sitten mussukan luokse Muurameen. Piti ratsastaa herra, mutta jalan takia ajattelin että laitetaan juoksutusliinan päähän ja annetaan muuta tekemistä. Hyvin alkuun kuunteli, mutta yhtäkkiä päätti ruveta kaasuttelemaan ihan kunnolla! Ei ole tainnut pitkään aikaan päästä tätä liikuntamuotoa kokeilemaan, kun innostui niin paljon että meni lautaset edellä laukkaa!? 😀 Lopuksi annoin paahtaa tukka putkella irti tarhassa, että loputkin höyryt tulevat pihalle. Tiesipähän tehneensä jotain, hiki virtas pitkästä aikaa Jahvetilla kunnolla. 🙂
Kotia kun pääsin, niin puhelin soi ja eiköhän siellä ollut toinenkin hevosenomistaja joka etsii hepolleen liikuttajaa, ens viikolla siis sinne. Millon tää sinkoilu paikasta toiseen helpottaa? 😀
Ps. Vastailkaas kyselyyn, mistä haluaisitte lukea. 🙂