Päivä kuin painajainen

Tämä päivä on ollut kyllä todellinen painajainen!
Nöpöllä on ollut noin viikon verran isohko vekki niskassa, jonka nyt oli sitten repinyt auki aamulla. Päätettiin sitten soittaa eläinlääkärille, että mitä tuon haavan kanssa tehdä, kun ollut jo niin pitkään eikä Nöpö anna sen parantua. Saatiin onneksi samalle päivälle aika, joten lähdettiin sitten näyttämään. Haavasta otettiin näyte, jonka tuloksena saatiin että todennäköisesti tappelusta tullut ja nyt siihen on päässyt bakteereita menemään. Tässä vaiheessa teki mieli sanoa että voihan pee.. Saatiin siihen antibiootit sekä järkyttävä lekurilasku, joka meinaa vieläkin itkettää. Onneksi Nöpö oli esimerkillinen potilas, pöydällä pötkötteli ja alkoi leipomaan mekon helmaa ja kehräys vain kuului, kun odoteltiin lääkäriä tuloksien kanssa. Automatkakin meni yllättävän hyvin! 🙂

Lääkäriä odotellessa on kiva pötköttää 🙂

Ilta muuttuikin Marian päikkäreiden jälkeen täydelliseksi painajaiseksi, kun likka päätti aloittaa niin järkyttävän kiukuttelun etten edes muista milloin viimeksi olisi noin kamalasti huutanut! Yleensä hakkaa päätään huvikseen joka paikkaan, nyt hipaisi otsalla sohvaa ja siitä se lähti – maailman hermoja raastavin huuto! Ei viihtynyt yhtään itsekseen vaan syliin ja sohvalle riehumaan, mutta missään ei ollut hyvä.
Onneksi iltapuuro auttoi asiassa jonkin verran, kiitos unikoulun mikä sai iltarytmit kohdilleen! 🙂
Siinä sitten tunnin verran koitettiin Nikon kanssa pitää Maria tyytyväisenä ennen nukkumaanmenoa. Onneksi on Nikon äidin ostama piano, mikä tuotti jälleen likalle hyvän mielen sekä äidille ja isälle edes hetken itkuvapaata.

Toivottavasti huominen päivä olisi parempi ja toivon vaan niin hartaasti, että nuo järkyttävät itkukohtaukset johtuu vain hampaiden tulosta..