koira

Lulu muuttui oudoksi

Parin päivän aikana Lulu on ollut todella omituinen ja aivan erilainen kuin normaalisti. Kissatkin on alkaneet käyttäytymään oudosti Lulun lisäksi. Eniten huomiota on herättänyt Lulun pakkomielteisesti ilmenevä halu suojella mua kissoilta. Lumo ei saisi nukkua sängyssä, Nöpö ei saisi olla mahan päällä eikä Vili saisi olla Nikon assarina. Nöpölle etenkin on aina ollut todella tärkeää saada löhötä sylissä eikä sitä ole koskaan kielletty, mutta nyt Lululle on tästä tullut joku mahdoton ongelma.

Nöpö päikkäreille ja Lulu heti paikalla vahtimassa

Välillä sitä vain unohtaa, että tuo akka on vasta muutamaa päivää vajaa vuoden ja henkinen kasvu on vielä totaalisen kesken. Vahvat rodut lisäävät vielä soppaan oman mausteensa, kun hakee omaa paikkaansa laumassa. Dominoiva, kasvuvaiheessa oleva narttu ja itsetietoinen, arvokkuutensa tietävä vanhin kissan rotjake on kieltämättä aika mielenkiintoinen yhdistelmä eikä tappeluilta olla vältytty. Tähän komboon kun lisätään arkajalka joka lähtee paikalta välttääkseen kahinat ja kissa, josta tulee mieleen kaksoispersoonan omaava ihminen, on tässä ollut aikamoinen sirkus pyöritettävänä.

Kyllä me Nikon kanssa jo vitsailtiin pelkästään kissojen muuttuneen käytöksen pohjalta, että pitääkö tässä raskaustesti tehdä, kun koko lauma on ihan sekaisin. 😁 Mutta toisaalta, kun Lulun luonne on muuttunut niin paljon tässä vuoden aikana, arasta ja epävarmasta rohkean itsevarmaksi, on kissat kokeneet sen uhkana. Nöpö tietää paikkansa ja pitää myös nuoremmat tietoisina omista paikoistaan.

Mutta kaikesta huolimatta, nukutaan yhdessä päikkäreitä.

Koulutuksen merkitys korostuu näihin aikoihin paljon, kun paikoitellen akka koittaa välillä myös meitä tiputtaa alemmas arvojärjestyksessä. Kyllä se tästä, tiesimme mihin ryhdyttiin kun Lulu ostettiin ja varauduttiin jopa pahempaan ”uhmaamiseen” mitä tähän mennessä on saatu vastaan.

Mitä Lululle kuuluu?

Kaikki ulkokuvat otettu 21.7.2017

Lulu on elänyt hieman hiljaiseloa blogin puolella. Osittain siksi, että kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja välillä on meno niin vauhdikasta ettei päivityskuviakaan ehdi ottaa kunnolla ajatuksen kanssa. Tosin instagramin puolelle päivittelen muutenkin meidän pikaiset arkijutut, joten se kannattaa laittaa seurantaan. 🙂 Mutta itse asiaan.

Lulun ja Lumon päikkärihetki, nämä on ihan normaaleja nykyään.

Lululle tulee huomenna 10 kuukautta mittariin ja tähän aikaan on mahtunut todella paljon! Oli ensimmäiset juoksut touko-kesäkuun vaihteessa ja se oli todella rankka vaihe, ei vain meille vaan myös karvakakaralle. Leikkurin alle pääsee onneksi syyskuussa ettei tarvitse toisen kärsiä juoksuista enää, oli sen verran masentunut eikä millään tasolla oma itsensä. Juoksujen aikoihin iski myös mörköikä ja se vasta kauheaa olikin! Kaikelle piti haukkua, mikään ei ollut hyvä ja tututkin ihmiset aiheutti toiselle hirveät kilarit. Kissat on saanut olla vihdoin rauhassa, Lumo ja Lulu jopa leikkivät yhdessä eikä Nöpökään enää niin paljoa urputa Lululle mitä aikaisemmin.

SONY DSC

Ruokailujen suhteen ollaan päästy helpolla ja terrorisointiakaan ei mahdottomasti ole esiintynyt. Ainoastaan tyttöjen puinen junarata (mitäs jättävät lattialle..) on kärsinyt eniten ja muutama pehmolelu sekä nukke on saaneet huutia. Seinät, sohvat, lattialistat ym on säilynyt vahingoittumattomina, onneksi. 🙂 Helppo kakara ollut kaikin puolin.

Koulutus on tähän mennessä ollut yllättävän helppoa. Äidin puolelta tulevat vietit tosin välillä hankaloittaa, kun kaikki linnut näyttää ja odottaa lupaa noutamiseen ja paimentaa mielellään kaikkea ja kaikkia. Oli Lulu tällä viikolla yksi ilta mukana tallilla kun sain tytöt ja Nikon houkuteltua myös ja kyllähän tuo sateliittikorva mielellään paimensi hevosia vaikka oli liinassa varotoimenpiteenä kiinni. Kotona pystyy pitämään pihalla irti, mutta liekaan ”pääsee” jos ei korvat toimi ja on pelkkänä koristeena. Isältä taas periytynyt tosi voimakas vahtivietti ja suojelee mielellään, välillä turhankin hanakasti lenkeillä jos joku päihtynyt henkilö tulee vastaan, mutta nämä tilanteet kun ennakoi ajoissa ja ottaa kontaktin ennen ohittamisia, niin Lulu osaa käyttäytyä ihan mukavasti. 🙂

SONY DSC

Vielähän Lulu kasvaa ja lihaksia puuttuu, mutta kyllä pävittäin huomaa miten paljon penska kasvaa. Ja mulla on kamala pentukuume.. 😀

White Sock

Musta, energinen ja vielä pieni nelijalkainen. Vihjasinkin blogin facebookin puolella oudosta naskalihampaasta ja instaa seuraavat tietävätkin, että meille tuli koiranpentu. Aivan ihana tapaus ja lapsetkin tykkäävät. Fiksu likka 8-viikkoiseksi ja oppii kaiken nopeasti – myös ne pahatkin tavat, mutta johdonmukaisesti kun jaksaa opettaa asioita pikkuhiljaa, niin kyllä siitä ihan kelpo kansalainen saadaan. 🙂

Virkeä ja erittäin energinen tapaus, ettei kamerakaan perässä pysy 🙂

Pitkän matkan keskustelu käytiin Nikon kanssa, että minkälaista haetaan ja mitä ollaan valmiita maksamaan. Toinen pentu oli ensin kiikarissa, mutta myyjän omien töppäilyjen takia jättäydyttiin pois ja lähdettiin uudelleen etsintähommiin. Sitten törmättiin Lulun kasvattajaan ja soiteltiin hänelle. Keskiviikkona ajeltiin Saloon katsomaan tyttöä ja kasvattajan kanssa jutellessa höpöttelin Lululle ja kysäisin vähän ohimennen että lähteekö meidän mukaan jolloin pentu hyppäsi syliin. Nikolle sanoin, että tämä lähtee mukaan ja lopulta kirjoitettiin kauppakirjat, otettiin tuttua ruokaa ja kasvattaja antoi Lulun viltin mukaan. Pitkä ajomatka oli edessä ja tytöt kotona hoitajan kanssa, joten aika vauhdilla lähdettiin huristelemaan kotia kohti. Yllättävän hyvin osasi autossa käyttäytyä, ensimmäiset puoli tuntia vinkui ja ulvoi, mutta rauhoittui nopeasti. Loppumatkan nukkui kokonaan, kerran heräsi juomaan.

Kissapojat suhtautui yllättävän hyvin, Lumo tuttuun tapaansa pörhisteli ja Nöpö kerran ojensi tassua liian rajun lähestymisen vuoksi, mutta muuten on erittäin rauhallinen meno ollut. Mahtuvat kaikki neljä jopa samalle sohvallekkin nukkumaan. 😉

Mielenkiinnolla odotellaan, että minkälainen Lulusta kasvaa – kasvattaja vain totesi että kannattaa varautua jopa 60 kiloiseen kunhan täyskasvuiseksi tulee. Ei me onneksi mitään pientä sylikoiraa haluttu, vaikka Lulu vielä mielellään mun syliin änkeääkin. Naureskeltiin Nikon kanssa, että ei taida enää sitten naurattaa, kun yli 20 kiloinen koira heittää mahalleen täydestä juoksusta syliin. 😀 Kunhan kaikki tottuu ja Lulu kotiutuu niin aletaan harjoittelemaan sylikoirana olosta pois, niin ei vahingossakaan sitten tyttöjä liiskaa alleen – onhan kakara jo melkein Mian painoinen eli painava.

Ei ole iso pentu – Marian selän mittainen 😀

Sananen eläinten pidosta ja hyvinvoinnista

Nyt pyörii taas niin paljon ajatuksia päässä, etten tiedä mistä alottaisi.. Löysin serkkuni kautta erittäin mielenkiintoisen hevosblogin, jota ei kirjoita parikymppinen harrastelija, vaan oikeesti aikuinen jolla on lyödä faktaa ja mielipidettä pöytään ihan häpeämättömästi. Rakastan sitä! Kyseinen blogi ei siis ole suoranaisesti ratsastusta käsittelevä, vaan niin hoidosta, koulutuksesta ja aivan kaikesta mikä liittyy vähäänkään hevoseen ja harrasteluun. Myös hyviä pointteja tuli kilpailu-meininkeihin, käykää tutustumassa! Voitte ihan vaikka yllättyä! Blogiin tästä.

Toinen on sitten seuraava, mun verenpaineen nostava juttu.. Koirien turkkien värjääminen rantautuu Suomeen! Siis mitä helvettiä?! (anteeksi kielenkäyttö) Mihin ihmeeseen koira tarvii jotain hemmetin pinkkiä karvatuppoa ja siihen lisäksi sekoitettua myrkyn vihreää ja taivaansinistä koristetta? Eei nyt riitä ymmärrys.
Eikö jo riitä, että useimmat koirarodut on jalostettu piloille, mm. Villakoirilla on niin paljon helposti periytyviä sairauksia, että itkettää. Tämä villakoira -fakta perustuu siihen, mitä näin itse kun H:lla oli kääpiövillis. Kasvattajalta, oli paperit ja kaikki. Pennun vanhemmat terveitä (papereiden mukaan), mutta silti. Koira oli täysin terve ensimmäisen ikävuotensa, kunnes iski allergiat. Kaupan nappulasta eläinlääkärin nappulaan -> allergiat paheni. Koira muuttui aggressiiviseksi, raapi ihonsa rikki ja karvat irtoili. Hauva oli 1,5 vuotias, kun annettiin vaihtoehto että joko kortisoni-rumba tai piikki. Ei H:n äiti kyennyt piikille viemään, niin nuori ja vielä suht terve, ettei vaan raaskinut. Lopputulos: koira 3 vuotias, täysin sokea ja oli kuuroutumassa. Viha kaikkea kohtaan, ymmärtäähän sen. Piikille lähti, ettei tarvitsisi kärsiä.

MillaVilla, 1 vuotiaana. Kuvan ©Ande2006

Ja sitten tuodaan turkin värjäysaineet Suomeen. Kuka tietää, millä ja mihin niitäkin on testattu ja aiheuttaako jotain häikkää eläimelle? Ei kukaan taida tietää, luvataan kuuta taivaalta ja takuuvarmat ihastelut ihmisiltä kaupungilta ja tuomareilta kehässä?

Ihminen on ahne ja itsekäs, ei tähän muuta voi enään sanoa..

Sitten se, mikä meidät kissanomistajat ajaa lokeroihin on, että se joka antaa kaupan nappuloita on huono kissan pitäjä. Se joka ei leikkaa kissansa kynsiä, on huono ihminen. Se, joka ei käytä kisuaan ulkona valjaissa eikä valjaitta, on vielä huonompi ihminen.

Näiden lokerointien jälkeen, taidan olla huono kissanomistaja joka ei välitä kissojensa hyvinvoinnista?
Koska Tiukkapanta Marjatan mielestä sisäkissa ei tarvitse kynsiään ja sille täytyy ehdottomasti syöttää sitä Zooplussalta saatavaa kaikkein kalleinta pöperöä, niin me muut ollaan pahoja ihmisiä.

En ajattele sitä näin. Mielestäni hyvässä kissanpidossa painotetaan kissan hyvinvointia, lupaa saada olla kissa ja käyttäytyä kuin kissa. Meillä syötiin kaupan nappulaa, kunnes todettiin kissojemme voivan huonosti. Karvaa irtosi, rappasivat kroppaansa koko ajan ym. Joidenkin kissat pärjäävät sillä kaupan Whiskasilla, niinkuin lapsuudenkodissani asuneet kissat. Saivat välillä herkutella lohella ja jauhelihalla, ei koskaan ollut mitään virtsakiviä taikka mitään muutakaan. Molemmat kissamme silloin olivat hyväkuntoisia ja terveitä, kävivät säännöllisesti lekurilla ja saivat madotukset ajallaan.
Meidän pojilta ei kynsiä leikellä ja jos räpsyä tulee, voi syyttää vain itseään. Kyllä ne varoittaa, ennenkuin tekee.

Tyytyväisen kissan merkki 2011 (Nöpö)

Onko nykyään kissoihin jalostuksen tavoin tuotu tämä, että mahdollisimman kallista ruokaa, niin voivat hyvin? Onko kissansa tuntemisesta tulossa tabu, jota kukaan osaa sanoa juuta taikka jaata? Teen niinkuin omistajana parhaaksi näen ja mitä kissani mulle viestittävät! Jos Nöpö naukuu normaalista poikkeavalla tavalla, silloin etsitään syy tähän.

Tunne lemmikkisi, oli se sitten hevonen, kissa taikka koira. Tai joku aivan muu, mutta tunne ja tunnista!

Lumon päikkärit elokuussa 2011 🙂

Vilin ensimmäinen maha paljaana otetut nokoset meille tulon jälkeen lokakuussa 2011 🙂