Vaikka blogi on nykyään enemmän painottunut mun elämän hevostelu-puoleen, on siinä paljon muutakin sisältöä. Paljon olen kertonut siitä, miten päädyin hevoshommiin ja miten siinä etenin. Kaikki missä on töitä tehty jne, mutta se tulonhankinta on useimmiten painottunut aivan jonnekin muualle. Mulle oli hyvin selvää jo yläasteikäisenä, etten Ypäjälle ole menossa opiskelemaan. Olin todella erilainen nuori, tykkäsin atk-tunneista ja 7.-9. vuosiluokat kävin myös valinnaisena syventävän atk:n. Eli about 3 viikkotuntia syksystä kevääseen ja vapaa-ajan tunnit päälle. Tykkäsin kovasti jo silloin koodaamisesta, vaikka sitä tehtiin muistiolle eikä esim Visual Studio Codeen kuten nykyään. Koodasin vapaa-ajalla todella paljon vaikkei ne koskaan juurikaan mihinkään esille tullutkaan. Kuitenkin päädyin ysiltä leipomishommiin, koska äidillä oli hyvin paljon mielipiteitä siitä, mitä mun pitäisi elämässäni tehdä. Selkä hajosi kiitettävästi jo amiksessa ja päädyin kaupan kassalle ja sieltä hankkiuduin mobiiliaspaan toimistohommiin ja tekniset hommat alkoi kiinnostamaan enemmän.

Monen mutkan kautta aloin sitten miettimään että mitä tosissani haluan tehdä elämässä, oli jopa sähköpuolen opinnot mielessä. Kyllä, tykkään tiedosta ja haluan osata miljoonaa asiaa, joka vaikeuttanut ihan älyttömästi tätä oman jutun löytämistä. 😀 Nikon ja isoveljen tsempillä päädyin hakemaan ensin Jyväskylän Gradialle aikuispuolelle, jossa olisi ollut monimuoto-opintoja (eli paikalla olo-pakko joidenkin kurssien kohdalla), mutta toisaalta oli onni etten sinne päässyt, kun päädyin lopulta Riihimäelle verkko-opiskelijaksi, mikä sopinut omaan elämäntilanteeseen parhaiten. Opinnot on olleet todella vauhdikkaat, ensimmäisen puoli vuotta tahkoin 10-12 tuntista päivää, jotta saisin mahdollisimman paljon edistettyä omia opintoja ja koska aihe oli kiinnostava. Meillä opintoihin kuului myös yksi avoimen yliopiston kurssi pakollisena, mikä aiheutti itselle eniten harmaita hiuksia. Kaikesta huolimatta kahden vuoden opinnot meni nopeasti, hetkittäin näytti että valmistuminen venähtää kolmannelle vuodelle, mutta harjoittelupaikan löytyminen suht nopeasti viivästyttää valmistumista noin 1,5 kuukaudella harjoittelun kestäessä 6 kuukautta.

IT-ala oli sinänsä ehkä varma valinta, kun teknologia kehittyy koko ajan eli jos tälle alalle lähtee, niin töitä riittää niille jotka jaksaa kehittää itseään jatkuvasti. Nyt monessa firmassa on tapetilla kyberturvallisuus, lisäksi esimerkiksi sairaalat hyödyntää robotiikkaa koko ajan enemmän, jossa ohjelmistokehittäjiä hyödynnetään paljon. Paljon myös riippuu siitä, mihin haluaa lähteä keskittymään. Itse olen nähtävästi kehittymässä Fullstack-kehitykseen, eli teen etulinjassa sekä siellä taka-alalla. Tällä hetkellä automatisoin koodilla ja joissain projekteissa myös sitä ulospäin näkyvää dataa siistimmäksi eli fronttia. Alun alkaen olin aina tykännyt tehdä fronttia, eli tein kotisivuja. Opintojen aikana mulla meni niin monesti hermot koko nippeleiden hinkkaamiseen, joten alkoi enemmän itse ohjelmointi kiinnostamaan.