3 vuotta sitten

Olin ajatellut Ressun jälkeen pitää pidemmän tauon ratsastuksesta, panostaa itseeni, perheeseen ja kotiin sekä ystäviin – olihan hevoset pitänyt mua tavalla ja toisella todella kiireisenä jo vuosia, etenkin tallihommat söi paljon vapaa-aikaa. Jouduin paljon hyppimään kahden tallin välillä, kunnes lopetin Ressun vuokraamisen. Tein ainoastaan talleja ja se tuntui lähes luksukselta, kun ei tarvinnut repiä aikatauluista jokaista pientä minuuttia ajomatkoihin sun muihin. Hevoset muuttivat vähän pidemmälle, tallimatka piteni ja tässä kohdin olin aika iloinen ettei enää ollut vuokrahevosta sopassa mukana. Jo silloin loppukesästä mulle tarjottiin Petteriä, mutta halusin pitää taukoa eikä suorilta käsin Petu vaikuttanut sellaiselta, jonka kanssa jaksaisin työskennellä. Oli paikoitellen todella reaktiivinen, säikkyessään teki äkkiliikkeitä ja oli muutenkin todella virittynyt. Johan olin saanut Ressun kanssa vääntää sinkoilujen takia jo vuoden päivät, en jaksaisi reilusti isomman kanssa aloittaa samaa rumbaa.

Puolen vuoden päästä silloinen pomoni sitten alkoi jälleen harkitsemaan Petterille vuokraajaa omien kiireiden vuoksi ja kysyi multa, että josko olisin taukoillut tarpeeksi ja kokeilisin Petua. Oli rauhoittunut jonkin verran tallin vaihdoksen jälkeen ja olihan herra jo muutenkin tullut mullekkin enemmän tutuksi. Sovittiin sitten päivä, milloin kapuaisin selkään ja no – loppu onkin historiaa. Sovittiin että liikuttelen pääasiallisesti arkisin niin usein kuin vain ehdin ja haluan, viikonloppuina jos pomoni ei ehdi. Ratsastus tuntui ihan hirveältä, iso ja pitkä hintelä, tasapainoton kamelin tapainen jäisellä kentällä ja kyky kävelyyn oli lähes onnetonta. Vaihtoehdot oli kovaa tai täysiä. Selkäännousut oli painajaismaisia, Petu lähti kuin raketti heti kun sain jalan jalustimeen. Vaara oli koko ajan läsnä ja kuitenkin kävin pitkälti yksin tallilla, joten oli pakko ukolle opettaa paikoillaan oleminen selkään nousuissa. Tehtiin paljon maastakäsittelyä, selästä saatettiin vain kävellä 45 minuuttia ja homma bueno. Ravia työstettiin alkuun vain pätkissä ja taas käveltiin. Liinassa oleminen opeteltiin – saattoi lähteä rykimään mielensä mukaan miten sattui ja taas vaara kuiskutteli korvaan. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana olin lukemattomia kertoja hokenut Nikolle, että en tiedä olenko hullu, tyhmä vai vailla järkeä kun vihaan sitä hevosta niin paljon mutta en osaa antaa periksi – tiesin, että siellä syvällä hölmöilyn takana on jotain herkkää ja kilttiä. Se vain piti löytää luottamuksen myötä sieltä jostain.

Tästä silloin lähdettiin

Kesällä meillä alkoikin homma hiljalleen rullaamaan, löydettiin yhteinen sävel niin selästä- kuin maasta käsin ja päästiin jopa hieman maastoilemaankin. Ehdittiin talvi treenaamaan, kunnes alkoi mahaongelmat. Niiden kanssa painittiin yli vuosi ja tilanne tasaantui vasta omaan talliin muuton jälkeen. Hitaasti treeniin palaaminen, estetreenien sekä ohjasajon aloittaminen ja tarkka ruokinnan suunnittelu. Poni pulskistui hetkittäin liikaakin, mikä saatiin oikeastaan heti kuriin ja normaali paino takaisin. Viime kesä-heinäkuun vaihteessa pistin pillit pussiin ja muutettiin Killerille – sitten tuli satulahuolet ja estetreeni kulki ihan jees, kunnes koitti talvi. Tammikuun lopulla siirryttiin Petun terveyden vuoksi maneesitallille. Vaikka hevosia enemmän, on talli paljon rauhallisempi ja Petu on selvästi nauttinut kun saa tarhata isossa aitauksessa, treeni ei ole enää epäsäännöllistä kelien takia ja maneesikaan ei jännitä – ihme kyllä. Nyt meillä on kaikki reilassa, johan tämä kolme vuotinen on ollut hetkittäin aikamoista polvia myöten siinä itsessään rämpimistä, mutta sehän kuuluu tähän harrastukseen? Jos kolme vuotta sitten kesällä sanoin, ettei Petu ole ehkä juuri sitä mitä hevoselta toivon – vedän sanat takaisin. Herra on mulle oikea, voidaan kylläkin jo puhua että on mun elämäni hevonen – ei tule toista Petskua. ❤

Vanha kuva uusien puuttuesssa – tämä tosin on yksi lemppareista!
Estekuski kävi juuri ennen muuttoa testaamassa raviradan – ei taida uudelleen haluta 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: