Miltä ylläpito on tuntunut?

Nyt kun kaksi kuukautta Petun ylläpitoa (virallista) on kulunut, niin ajattelin vähän kasata omia ajatuksia että miltä se on tuntunut. Vaikka välillä on ollut päiviä, ettei millään jaksaisi mennä tallille ja väsyttäisi ihan hulluna, niin silti sitä sinne haluaa mennä. Vaikkei Petua liikuttaisikaan, niin onhan se ihanaa mennä moikkaamaan omaa kaveria ja rapsutella toinen ihan puhki ja ihan vain harjaillakin. Pääsee päivittäin näkemään, onko kaikki kunnossa ja miten on esimerkiksi juonut yön aikana. Pomon tehdessä joitain viikonloppuja, on ne mun vapaapäiviä myös tallilta mutta silti viikonloppuisin tuntuu että pitäisi käydä katsomassa miten Petu voi, vaikka tiedän että ei sillä hätää ole. Ja jos Petu ei ole liikkunut viikkoon, voin itseäni ”syyttää” sitten kun liikutuksen aika on ja herra on kunnon pommi. 😀
Tämä on ollut mahtava tilaisuus nähdä, mikä mua odottaa muutaman vuoden sisällä, kun se oma olisi tarkoitus ostaa. Vaikka Petu ei ole kuin vain ylläpidossa, on se mulle sama kuin oma olisi – hoidollisesti. Haluan taata sille parhaan hoidon ja jos jokin huolettaa ja vastausta en itse keksi, voin kysyä pomoltani toimintaohjeita ja pohdiskellaan sitten yhdessä. Jos ei muuta, niin ainakin opettaa joka päivä jotain uutta.

Ylläpito on mulle se oikea muoto, jos ei omistamista tähän lasketa. Vuokraus oli mukavaa, mutta se toi liikaa stressiä arkeen ja monesti vuokrahevosten hinnoitteluissa oli toivomisen varaa. Topista maksoin mielelläni sen mitä oltiin sovittu, kun tasoltaan osaava, ei todellakaan mikään automaatti, tallilla puitteet kunnossa ja sai valmentautua. Ressun kanssa taas hinnoittelu oli pielessä, jos multa kysyttäisiin. Monesti mietin vuokratessani, että mitä itse pyytäisin jos omaa vuokraisin jollekkin niin siinä kohtaa Ressun kanssa oli hinnoittelu vähän siinä ja siinä, mutta se oli Ressun omistajan päätös. Olisinhan voinut sanoa, että pidä hevosesi jos hinta ei olisi miellyttänyt ja se oli oma valinta vuokrata sillä hinnalla, vaikka Nikokin sitä hieman paikoitellen kyseenalaisti. Eniten vuokrauksessa häiritsi tallien välillä ramppaaminen. Opiskellessa tuo näkyi selkeimmin, kun ensin pitkä päivä koululla ja siitä nopealla syömisellä liikuttamaan esimerkiksi Ressu ja sieltä kamalaa kyytiä työtallille hoitmaan muut hevoset. Olin kotona vasta puoli 9 jälkeen ja aamulla olin pahimmillaan klo 8 lähtenyt liikkelle käyden 30 min kotona. Siinä tien päällä kaikki tallikamojen vaihdot sun muut, niin olihan se aikamoinen sirkus.

Mutta pakko todeta, että mulla kävi järkyttävän hyvä tuuri Petun suhteen. Toisaalta sitä ei tuuriksi voi sanoa, kun pomoni kanssa monesti ollaan puhuttu aikaisemmilla talleilla majailtaessa, että olen hiljaisesti etsinyt ylläpitoon hevosta joten jo ehkä silläkin pomo Petua mulle tarjosi. Mutta onneksi tämä on diili, mikä miellyttää kaikkia osapuolia ja tämä on vaan niin mukavaa. 🙂