29.5.2011

Mä puhun sulle aina silloin kun muut ei nää
kun ikävä kasvaa niin suureks, että sen alle jään
ja kerron mitä meille kuuluu, kuinka isä harmaantuu
miten elämä on mennyt ja mitkä haaveet toteutui
mitkä haaveet sun myötä hautautui

Siitä on 4 vuotta – äärettömän pitkät vuodet on ehtinyt vieriä. En ole voinut soittaa tai laittaa tekstaria. En voinut soittaa kun Marian odotuksesta raskaustesti plussasi, en voinut soittaa, kun oltiin varattu hääkirkko. Enkä iloita tästä toisestakaan..
Vuosi 2006 Savion lavalla
Kaikki elämän isot mullistukset, ne hyvät ja myöskin pahat on jääneet jo neljän vuoden ajan kokematta yhdessä äidin kanssa. En ole voinut vielä tänäkään päivänä antaa sille syövälle anteeksi, joka vei, en koskaan tule sitä anteeksi antamaan että riisti mun lapsilta maailman parhaimman mummon liian aikaisin.
Vaikka aika on helpottanut pahimpaan, ei se suru koskaan poistu. Ikävä kalvaa jatkuvasti, välillä lievempänä ja välillä taas niin pahana, etten halua nousta edes sängystä tai syödä.
Muistotilaisuus oli koruton ja kaunis – niin äidin näköinen

Ikuinen muisto mitä ei pyyhitä

Yksi ajatus artikkelista “29.5.2011”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: