Vauvakuume

Sieltä verhon takaa jo raottaa mielen valtaamista!
Kuume, joka vaivaa vähän väliä mutta nyt tuntuu että on pakko saada se pallomaha takaisin ja huokailla syvään, kun haaveilee ja miettii mielessään kummalta lapsi tulisi synnyttyään näyttämään, olisiko hiuksia ja minkä väriset jne.
Se odotuksen tunne, kun on niin onnellinen kaikesta että voisi poksahtaa kuin ilmapallo!
Pienet jalat, jotka potkii mahassa ja ne hikkakohtaukset! Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle..
13052012 – Viimeisen kolmanneksen alku
Mutta onneksi tähän mennessä ne ”ihanan ajan” varjopuolet on vieneet kuumeen yhtä nopeasti mennessään kuin mitä ne tulikin – mutta ei nyt. Tuntuu, että olisin niin valmis uudelleen kokemaan sen suoraan sanottuna helvetin, mikä oli päällä yli puoli vuotta ja josta kärsin vielä tänäkin päivänä. Seuraavaan raskauteen liittyy niin suuret riskit, että jo sillä olen pystynyt vauvakuumeen karkottamaan pois, mutta jokin tuolla pään sisällä huutaa, että tähän hullunmyllyyn Marian huutaessa uhmaa, hampaita, nirsoilua ja kaikkea mitä mieleensä keksii, pitäisi äidin saada toinen vauva. 
Ei, ei, ei ja ei. Tästä ollaan puhuttu jo niin monta kertaa tuon körilään kanssa että ei nyt, ei tähän asuntoon, ei tässä elämäntilanteessa eikä vielä piiitkään aikaan. En sitten tiedä, onko tämä vain jotain järkyttävän voimakasta pesänrakennusviettiä? Halu hoivata jotain viatonta, kun Maria painaa luonteensa kanssa niskaan kuin höyryjuna jossa ei toimi jarrut?
Sainpa tässä jokin aika sitten kamalan itkukohtauksenkin, kun vuotiaalle kissalle etsittiin uutta kotia. Hah, se kohtaus olisi pitänyt saada taltioitua, kun itken silmiä päästä miten se pieni kissatyttö saisi niin hyvän kodin meiltä ja silti hoin ääneen todellisuutta, että ei todellakaan neljättä kissaa kun Lumokin on niin dominoiva. 

28092012
Ehkä tyydyn katselemaan puhelimella kuvattuja Marian vauvavideoita, missä se pieni nyssykkä nutustaa nyrkkiä ja puhkuu vain eikä tee muuta. Killittää kaikkea jännittävää ja suurta. Naureskelee ruohikolle ensimmäisenä kesänä, kun sai tutkia hieman maantasalta maailmaa. Uskokaa tai älkää, nytkin alkaa jo tuntumaan että vollotus alkaa ihan juuri. Mä en kestä, eikä meillä ole edes suklaata! Pakko kait se on mennä nukkumaan, tähän yölliseen avautumiseen muuten tule enään mitään tolkkua. 😀
Toisaalta, onneksi mulla on Nöpö – mamin oma ikuinen pappavauva, jota saa lelliä 😉

2 vastausta artikkeliin “Vauvakuume”

  1. On, etenkin kun se vaivaa joka toinen päivä ja pahimmillaan tulee hirveät itkukohtaukset 😀
    Tsemppiä kisuvauvan kanssa! Meillä kävi Nöpön suhteen tuuri, kun on sellainen kaikkien kaveri niin hyväksyi Lumon todella hyvin, mutta Lumo on sitten se diiva joka ei meinaa hyväksyä muita kuin Nöpön. Onneksi Vili on nyt 3 vuoden tappelemisen jälkeen hyväksytty pikkulaumaan, joten nyt pitää vaan purra hammasta tuon vauvakuumeen kanssa. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: