Viikonloppu ja viimeiset lomapäivät

On kyllä ollut niin tapahtumarikas ja toisaalta taas niin tylsä viikonloppu.
Maria tuli lauantaina kipeäksi ja edellisenä yönä oli saanut jonkin oudon ruven nenään. Ei tiedetä miten on sen saanut ja koitettiin netistä kattoa mistä tuollainen voi tulla keskellä yötä. Mummolassa oli sitten rassannut sitä ihan jatkuvasti mutta kotona antoi sen suht rauhassa olla. Allergiaoire jostakin?

Serkku nakkas fb:ssä mulle arkihaasteen, johon tämä kuva tuli tältä päivältä. Marian pukuleikit 😀

Lauantaina Niko sitten lähti mun mukaan liikuttamaan Topin, ennen kuin haettiin tyttö kotiin. Samalla katsottiin taas mun istuntaa ja on kuulemma hyvin pysynyt suorassa ja aina kun meinasi notkahtaa ei Niko ehtinyt sanoa mitään, kun sen jo itse tajusin korjata. Oli voittajafiilis, kun pitkä ja kova työ tehty jo pelkästään selän kuntouttamisessa, niin nyt kun saatu istunta kohdilleen. Ravissa alhaalla istuessa ahteri kuulemma veivasi välillä miten sattui, mutta sekin saatiin hetkessä pois, jonka jälkeen tuntui että kaikki oli taas paljon helpompaa!
Laukat on meillä Topin kanssa ollut välillä hankalia, etenkin jos on ylimääräinen silmäpari ollut mukana. Yleensä karvapallo on tiputtanut raville ja mennyt avuille kuuroksi, mutta lauantaina saatiin homma toimimaan kunnolla. Tarpeeksi kun hinkattiin Nikon ohittamista, niin johan alkoi onnistuman. Saatiin myös kehuja, että ollaan kemioissa yhdistytty tosi hyvin! Ei enään olla toisia vastaan, vaan ollaan yhtenäinen ratsukko. Aikamoinen kehitys on tullut reilussa kuukaudessa siitä, milloin Niko viimeksi oli katsomassa. Jalatkin pysyi alhaalla, eikä noussut taivaisiin vaikka välillä meinasi. 🙂 Tainnut noiden ratsastuskamojen uusinta auttaa asiassa hieman tai sitten oon pikkuhiljaa oppinut olemaan jännittämättä ”häiriötekijöitä”.

Niskat on vieläkin ihan jumissa, yöt menee jotenkuten särkylääkkeiden voimalla ja tänään vielä pitäisi iltatalli käydä tekemässä. Alkaa hieman jo stressaamaan, kun ei tiedä miten noiden vuorojen kanssa käy. Toivottavasti se tässä 1,5 viikon sisällä selviäisi. 🙂

Sain myös anopilta kuvia Marian kyläilystä: