Päivä 11

Sh-t. Suisukka (sukuposti) keväällä -98 Sodankylässä

Siitä se varmaan alkoi – rakkaus Suomenhevosia kohtaan. Pelkäsin pienenä todella paljon hevosia ja serkkuni osasi jotenkin suostuteltua mut lähelle ja silittämäänkin. Se lempeys ja nöyryys ihmistä kohtaan oli jotain mitä en ollut koskaan nähnyt ennen. Aikaisemmat hevoset mitä olin käynyt ihailemassa, olivat olleet jokainen tavallaan ei niin ihanneluontoisia. Suisukka oli tiineenä silloin, ja noin kuukauden päästä käynnistämme kuoli ähkyyn.. Suisukka jäi mieleeni heti Sodankylän käynnin jälkeen ja sanoin äidille automatkalla, että jos joskus saan aloittaa ratsastuksen, haluan Suomenhevosen – samanlaisen luonteeltaan mitä Suisukka oli.