Vuotava nenä ja kävelevä katastrofi!

Ja taas mulle on iskenyt flunssa! Alilämmöllä aloteltiin torstaina ja perjantaina nousi lämmöt. Toisinsanoen, kipeänä kävin myöskin Topin liikuttamassa lauantaina, mutta onneksi asteita ei ulkona ollut kuin suunnilleen -8 niin kehtasi maneesilla mennä, ylipukeutuneena tottakai! 😀

Tehtiin paljon taas väistöjä käynnissä ja ravissa ja keskityttiin enemmän laukkaan. Topilla laukkaaminen on ollut vähän joko tai. Kovaa tai ei sitten ollenkaan, lapa edellä kulmiin ja sitä rataa. Lähdin tätä korjaamaan ympyrällä. Alussa annoin Topin ymmärtää, että laukataan suoraa uraa mutta aloinkin valmistelemaan kääntymistä jo ennen puoltaväliä ja käännyttiinkin pyöreillä kulmilla kentän puolesta välistä. Tästä sitten aloin aikaistamaan kulmaa mistä käännytään, mistä sitten päädyttiin ympyrälle. Tässä vaiheessa kun Topi tajusi mitä tehdään, koitti päästä niskan päälle ja lähteä viemään rodeotyylillä mua pitkin kenttää, mutta eipäs onnistunut.
Nykyään kun herra reagoi pohkeeseen paljon nopeammin, ehdin ennen herneaivoa reagoimaan ja pitämään ympyrällä, jolloin pystyin ottamaan enemmän pohjetta mukaan mutta ilman ohjasta kääntämistä ja siinä meni suomijuntti niin hienossa balanssissa laukkaa ympyrällä että olin suorastaan huuli pyöreänä! Sen eron huomasi, kun selkä nousi eikä ollut sellainen jäykkä pötkö. Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvata, kun saat sellaisen jukuripään kulkemaan oikeesti rehellistä laukkaa ympyrällä! (Itsellä tasapaino ollut huono, ettei ole oikein aina mennyt oppikirjojen mukaan aikaisemmat laukkaympyrät..)

Oikeeseen kierrokseen sama ei mennytkään sitten ihan niin onnistuneesti. Jotenkin Topille tuo oikea kierros on aavistuksen hankalampi ja siinä korostuu enemmän se lapa edellä meno kuin mitä vasemmassa kierroksessa. Se ero on erittäin pieni, mutta kyllä sen huomaa ainakin selästä. Siihen lisätään sitten ilopukittelua ja äkkimutkia, jolloin ei vaan meinaa pysyä perässä. Vasemmassa kierroksessa laukkaa on helpompi säädellä, kuin oikeassa mutta kyllä se sieltä vielä löytyy. Jossain vaiheessa aina itselle tulee pieni jännitys etenkin kulmien kohdalla, jolloin herra heittää ihan pelleilyksi hommat ja lopputulos ei ole ihan niin nätti näky. Nyt vaan pitää treenata omaa istuntaa vielä vahvemmaksi oikealle, jotta tasapaino ja koko kroppa pysyy liikkeessä mukana, ennen kuin lähden korjaamaan Topin hölmöilyä. En halua korjata hevosta ennen kuin omat ongelmakohdat on kunnossa. 🙂

Tänään sitten käytiin Tikkakoskella vaihtamassa anoppilassa kuulumisia. Mariakin pääsi näyttämään kävelytaitojaan, vaikka ei niin paljoa uskaltanut kävellä mitä kotona. Mummolassa taitaa Marsan mielestä olla parempaakin tekemistä kuin näyttää uusia taitoja. Päästiin samalla testaamaan vähän pidemmän matkan ajossa uutta istuinta, eipä tartte enään istua kaukalossa kun näkee eteenpäin ja ikkunasta ulos! Malttoi jopa nukkuakin, mikä on hyvä. 🙂
Kotia kun päästiin, Marialla oli täysi vauhti päällä. Innostui yhtäkkiä taaperokärrystä ja siitähän se riemu repesi, kun ”karkasi” aikamoisella vauhdilla kärräämään. Likka siis kävelee kotona jonkin verran ilman tukea, mutta itsevarmuuden puutteen takia ei uskalla oikein ottaa ja lähteä. Kärry auttoi tuossa asiassa paljon, ja onhan se söpö kun vipeltää tuolla menemään. 🙂

Nyt sitten likka ei olisi malttanut nukkumaankaan lähteä, ollut niin tapahtumarikas päivä! 🙂 Huomenna taas paluu arkeen. Toivottavasti tää Niagaran putous heltyis nopeasti, että pääsis S:n kanssa treffailemaan. Tämän päiväinen meni pilalle kun S on mahataudissa ja mulla tämä flunssan alku. ARGH!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: