Kissa #2 – Lumo

Lumo syntyi 22.03.2011, eli tasan vuosi Nöpön jälkeen. Tämä pieni marmoritabby-kuvioinen kissanretale tuli meille kesäkuussa -11. Ajatus toisesta kissasta tuli, kun Nöpö alkoi muuttumaan vaisuksi mutta samalla selvästi tylsistyneeksi vaikka kuinka sen kanssa leikittiin. Etsintä alkoi jo alkuvuonna 2011, mutta emme pitäneet kissakaverin löytymisen kanssa kiirettä vaan halusimme Nikon kanssa, että tulisi sama tunne kuin minulla Nöpöä hankkiessa, sen täytyi tuntua oikealta.

Niin sitten eräänä toukokuisena päivänä huomasin ilmoituksen netissä 3 pennun pentueesta. Otin samantien yhteyttä kasvattajaan tiedustellakseni enemmän. Kaksi pennuista oli tabby-kuvioista (Nöpö on tabby) ja kolmas oli Lumo, erityisen kaunis kilpikonna-kuvioinen kissa, joka herätti minun ja Nikon huomion heti! Olimme ensimmäisiä, jotka olivat kasvattajaan yhteydessä joten saimme valita pennuista mieluisimman, joten tietenkin se kaunein ja erikoisimman näköinen piti saada. Tunne oli myös mukana tässä valinnassa.

Pentujen luovutus oli kesäkuun alussa. Hauskinta Lumon hankinnassa oli se, ettei edes kasvattaja ollut varma sukupuolesta! 😀 Kissoille on normaalia, että kolleilla saattaa kivet laskeutua vasta 20 viikkoisina. Yleensä sukupuoli on tiedossa jo 12 viikkoisella, mutta +/-0 on aika osuva kuvaus tähän.
Lumo oli pieni piukuja, joka pelkäsi meitä ihan kamalasti kun kävimme hakemassa. Pikkuinen haki emostaan turvaa paljon, mutta yritti olla mukamas niin itsenäinen iso kissa, että piti pelottaville isoille ihmisille vähän sähinänpoikasta antaa. Lumon sisarukset oli jo haettu ennen meitä pois, joten emme ehtineet nähdä ollenkaan. Penskojen isäkin oli hiirimetsällä juuri silloin, harmi. 🙂

Kun Limppu oli tullut kotiin, olimme varmoja että on narttu joten nimeksi tuli Luna. Pari päivää myöhemmin ne pallit sitten ilmestyi joten piti nopeasti keksiä jokin poikamaisempi nimi, mutta Lunasta tykkäsimme niin paljon että käänsimme sen Lumoksi. Nykyään pienellä herralla on niin monta lempinimeä, etten edes itse meinaa puoliakaan muistaa. 😉

Nöpö ihmettelee uutta tulokasta 06/2011

Lumo ensimmäisenä päivänä uudessa
kodissa, karvat tietenkin pystyssä. 🙂 06/2011

06/2011

Lumo on luonteeltaan erittäin huomionhakuinen, kovaääninen! ja leikkisä pieni kaveri. Rajojaan tykkää kokeilla jatkuvasti, vaikka tietää saavansa satikutia siitä kun repii äitin kallista sohvaa, se retale. Tähän kastiin kuuluu myös jatkuvasti pyykkien alas repiminen telineestä sekä jalkaa pitkin kiipeilyt. Limppu on myös erittäin reviiritietoinen sekä rakastaa korkeita paikkoja.

Lumon lempihylly. 06/2012

Ainut asia mitä vihaa, on sylissä olo. Pelkää ihan järkyttävän paljon joutua syliin, mutta tässä parin vuoden aikana toteutettu syliterapia alkaa tuottamaan tulosta, nykyään viihtyy vaihtelevan ajan jos vain osaa oikein pitää. 🙂 Uusien ja outojen ihmisten syliin ei mene vaikka lahjoisi, koska vaatii niin suuren luottamuksen ihmiseen.

Vieraiden kesken Limppu on arka pieni kissa, joka tykkää alkuun seurata tilanteita sivummalta, eli melkeinpä täysin Nöpön vastakohta. Mutta tutustuessaan pikku arkajalasta kuoriutuu sekopäinen villikissa, joka tekee juuri niinkuin hänen kuninkaallinen ajatusmaailmansa haluaa.
Lumoa kuvaa erittäin hyvin tämä – koko kuin pippurilla, ego yhtä suuri kuin vesimeloni.

Kyseinen lausahdus on kuin suoraan Vilin ja Lumon välisestä suhteesta. Lumo ei tykkää kaikista joka päivä, mutta kovasti yrittää. 🙂 Koirat kuuluvat tällä pojalla kyllä sinne inhoan aina ja ikuisesti -lokeroon.

Lumo on tullut selvästi emoonsa, kasvattaja kertoi että äitiliini oli juuri sellainen, mikä meidän pojasta on kasvanut. Tulee hakemaan huomiota silloin, kun sitä haluaa ja ottaa sitä sen verran kun haluaa. Muuten ei passaa mennä sohimaan. Maria kyllä tuntuu saavan tehdä mitä tahansa, ei kiinnosta. Lumo on ottanut Marian omaksi suojatikseen, jota pitää varjella pahalta Vililtä ja Nöpöltä. Hassu kissa. 🙂