Kissa #1 – Nöpö

Sain ehdotuksen tehdä jokaisesta meidän kolmesta pojasta oman, tarkemman esittelyn. Minkälaisia ovat oikeasti luonteiltaan, millaisia ovat yhdessä ja yksin tai ihmisen kanssa.
Ajattelin aloittaa tämän kirjoittelun ensimmäisestä ja vanhimmasta kissasta, Nöpöstä.

Nöpö tuli minulle 3 vuotta sitten, toukokuussa 2010. Olin pidempään etsinyt kissaa itselleni kaveriksi, koska olin muuttanut omaan asuntoon ja yksiössä oli nin tyhjää ilman kaveria. Niinpä aloin etsimään.
Pitkään ei tarvinnut etsiä, kun törmäsin tori.fi:ssä ilmoitukseen, jossa oli monen monta syötävän söpöä saman pentueen kisua. Monesta pennusta kyselin, mutta olivat varattuja taikka jo myytyjä. Olin jo luopua toivosta, kunnes oli enään yksi pentu jäljellä, kolli ja ainut pennuista joka oli emonsa näköinen. Sielussa saakka tuntui sellainen kummallinen pysähdyttävä tunne, se oli kuin minulle luotu katti!

Ilmoituksen kuva, Nöpö n.6,5 viikon ikäinen

Otin yhteyttä myyjään, ja niin aloin suunnittelemaan reissua Pohjois-Suomeen, jotta pääsisin hakemaan pikkuisen kotia. Nönön pentunimi oli Viiru, mutta nimi muuttui minulle tullessaan. Nenä oli niin valoittava, sellainen nöpönenä. Siitä nimitys Nöpö.

Nöpö on luonteeltaan erittäin huomionhakuinen, rakkautta ja rauhaa rakastava kissa, joka tuntee arvonsa sekä paikkansa. Vieraiden ihmisten lähellä jonkin verran pidättäytyväinen, mutta utelias poika, joka haluaa tutustua kaikkiin ja olla kaveri. Koirat on myös mukavia, vaikka pentuna niitä pelkäsikin. Nykyään parhaan ystäväni koira on Nöpön paras kaveri, heti kämppäkaverien Lumon ja Vilin jälkeen.

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa,
toukokuu 2010

Perheen kesken Nöpö on sellainen pappa. Hoivaa kaikkia, oli kyse sitten jompi kumpi kissakavereista, Nikosta, minusta taikka Mariasta. Aamuisin herätyskellona toimii erittäin kovalla kehräysvoluumilla toimiva nelijalkainen, joka ei arastele tulla päälle makoilemaan ja leipomaan. (Tassutteluna taikka kynsimisenä tuntee jotkut kissaihmiset. Kissa siis ”kävelee” paikoillaan samalla kipristäen varpaita niin, että kynnen terät tuntuvat.) Paras asento ihmisellä papparaisen mielestä on selinmaakuulla, silloin on hyvä tulla niskalihakset ladattuna puskemaan naamaa, jotta tämä uhriksi joutuva palvelija herää ja alkaisi rapsuttamaan.
Perhepiirissä Nöpö ei myöskään arkaile mitään, eikä paljoa kyllä kyselekkään. Hellyydenosoitukset, protestoinnit milloin mistäkin aiheesta ym tehdään tasan silloin kun herra niin päättää. Palvelijoiden on vain ymmärrettävä epämääräinen marina ja kurnutus oikein ja tehtävä se, mitä ollaan vailla.

Vanhimpana kissana Nöpö ei käyttäydy, kuten yleensä vanhemmat kollikissat käyttäytyvät nuorempien kanssa. Nokkimisjärjestys on kissoille tärkeää, mutta Nöpölle riittää että nuoremmat tietävät hänen olevan se jonka sana on laki. Muuten on hyvin anteeksiantavainen sekä reilu. Antaa esimerkiksi nuorempien syödä ja juoda ensin. Toimii tuomarina nuorempien kahakoiden keskellä, sekä toimii muutenkin erittäin isämäisesti mikä ei ole kolleille kovinkaan tyypillistä. Onko lie saanut jotain narttuhormoneja, kun on niin hoivaava kaveri. 🙂