terveys

Miten Petun lihaksia hoidetaan?

Petun lihashuollosta toivottiin juttua ja nyt on itsellä vihdoista viimein sellainen olo, että jaksaa jopa ajatella. Tässä kun reipas kuukausi mennyt sairastellessa enempi vähempi, ei ole oikein kouluhommistakaan saanut kiinni. Mutta jospa nyt alkais pikkuhiljaa helpottamaan.

Petu hierotaan noin 3 kuukauden välein ammattilaisen toimesta, eli neljästi vuodessa. Meidän kohdalla käyntiin kuuluu perus hieronta, faskioiden läpikäynti ja laserointi ongelma-alueille. Meidän hieroja katsoo aina tilannekohtaisesti mitä tehdään, mutta Petulle faskiat on aina suht jumissa ja siitä selkeästi pitää, joten se on aina isossa roolissa. Muutoin mä hieron noin kerran kuukauteen, lähinnä lihasten läpikäynnin merkeissä ja ongelmakohtia sitten enemmän työstäen, myös sen vuoksi että osaan kertoa hierojalle omia havaintoja. Esimerkiksi kun etujalkaan tuli haava, meni koko lapa ihan jumiin kun ontui jalkaa. Sitä hierottiin ja venyteltiin noin joka kolmas päivä parin viikon ajan, jolloin liike aukeni ja lihasjumien aiheuttamat ontumat loppui.

Petun isoimmat ongelmakohdat on paljolti ollut selässä, niskassa ja kaulassa. Nyt kun on kiinnitetty huomiota liikkumistapaan, monipuolistettu entisestään ja vaihdettiin vuosi sitten koulusatula (lisäksi hommasin pidemmän vyön) ja fiksattiin molemmat satulat alkuvuodesta, on selkäjumit helpottanut ja koko hevonen on suoristunut. Viimeisimmässä hieronnassa oli niska, kaula ja lanneselkä jumissa. Takajalan tukilihakset oli hyvässä jamassa, tasavahvat molemmilta puolilta mutta vasemmalla lanneselässä oli selkeämpi aristava kohta, minkä vuoksi päädyttiin hermopinteeseen. Hevosen ehdoilla toteutetulla liikkumisella ja loimittamisella on lähtenyt helpottamaan, rajuja oireita tulee vain silloin, kun Petu liikkuu pää taivaissa ja selkä niin notkolla että maha melkein osuu maahan. Onneksi tätä ei juurikaan tee, oikeastaan lähinnä vain uusien kanssa. Kaula ja selkä on saanut kuulemma lihasta ensimmäisen kerran jälkeen eli suunta on oikea. Viime kerralla otti myös hyvin hoidon vastaan, aiemmin on ollut vähän hapan ja vastahakoinen mitä on kyllä aina uusien ihmisten kanssa etenkin jos jostain kiristää tai muuten rassaa.

Tässä alla on video ennen edellistä hierontaa joka oli syyskuussa. Nyt kun tilanne on aika hyvin jo ohi niin viitsii laittaa, kun oire on sellainen ettei sitä kovin helposti selitetä ja helposti aiheutti kauhistelua. Pieni pohjustus kuitenkin ensin, eli lue ja sisäistä. Katso vasta sitten. Video on näytetty eläinlääkärille ja hierojalle. Myös kengittäjä tiesi vammasta ja oireesta jotta pystyi ottamaan tämän huomioon tähän kengitysväliin. Marraskuussa katsotaan uudelleen minkälaisella kengityksellä jatketaan. Ennen videon kuvaamista oltiin tehty perus maastakäsittelyä (mentiin esim lakanan päältä yms) ja liikuttiin vain käynnissä. Missään vaiheessa Petun ei ollut pakko liikkua ja videon loputtua vietiin pallo talteen ja painuttiin talliin hoitamaan jalkaa. Voi järkyttää, vaiva näyttää pahemmalta mitä oikeasti oli.

Jos katsot äänillä, niin kehu tulee siitä, että pallo on ollut Petun mielestä hyvin pelottava ja oli nyt ensimmäinen kerta kun meni itsenäisesti tekemään tuttavuutta. 🙂

Koronavuosi

Heinäkuun lopulla on viimeksi pieniä kuulumisia tänne tullut kirjoiteltua. Ei asiat sinällään paljoa ole tässä ajassa muuttunut, kun korona jyllää edelleen eikä loppua näy. Tosin instagramia seuraavat tietääkin aika pitkälti kaikki ”käänteet” mitä on tullut, suurimmat muutokset tainnut tapahtua Petun hyvinvoinnin ja mun liikunnan puolella.

Petun vakio estekuski jäi toistaiseksi pois kuvioista tuossa laidunkauden loppupuolella, mutta toivottavasti kesällä saataisiin takaisin remmiin. Sillä välin tuuraava estekuski on hoitanut valmennuksissa Petun kanssa hyppäämisen, vuokraaja käy edelleen omaan säännölliseen tahtiinsa ja mä hoidan liikunnan monipuoleistamisen. Paljon maastakäsittelyä, ohjasajoa ja selkään kun on fiilistä. Tosin nyt ei ole pitkään aikaan varret meinannut mennä kiinni, joten ollaan aika paljon tehty kaikkea muuta kuin selästä töitä. Hyvää vaihtelua molemmille, esimerkiksi ohjasajossa saan korjatttua helpommin Petun vinouksia kun ei ole ketään kyydissä häiritsemässä.

Marraskuussa koettiin menetys, kun meidän nuorin kissa jouduttiin päästämään paremmille hiirimetsille. 1,5 kuukauden ajan koitettiin tutkia ja hoitaa mutta pienen kunto romahti tyystin, joten aamulla lasten lähdettyä kouluun ja hoitoon, mentiin eläinlääkärille lähettämään viimeiselle matkalle. Lapsille tämä on ollut todella rankkaa aikaa, niinkuin meille muillekin, mutta Vilistä ehti kuoriutua tässä viimeisen vuoden aikana tyttöjen kissa, joten ymmärtää tuon surun suuruuden. Pieni pääsi omaan pihaan, jossa tytöt voi käydä ”tervehtimässä” ja viemässä kynttilän lyhtyyn tai kesällä kukkia, mitä vain haluavat.

Heinäkuussa aloitettu juokseminen päätyi siihen, että elokuussa aloitin ”valvovan silmän alla” treenaamisen salilla. Joulukuun alussa jouduin viikoksi osastolle munuaistulehduksen edettyä verenmyrkytykseen joten toipuminen oli hidasta ja osittain on edelleen vaiheessa. Tullut enemmän ja vähemmän fyysisiä oireita tuon hässäkän jälkeen. Mutta nyt ollaan kuitenkin uudelleen ruodussa, salilla käynti on tehnyt todella hyvää selälle ja ennenkaikkea mun pääkopalle.

Jospa tämä kirjoittamisinto täältä taas nousisi, kun kyllähän tätä tarinointia riittäisi vaikka muille jakaa mutta välillä se on vaan hieman vaikeaa saada motivaatiosta kiinni.

Lotto vetämään

Mulla on aina tuntunut olevan äärettömän hyvä tuuri Petterin kanssa. Se on muutaman kerran kaatunut tarhassaan pahan näköisesti, kengän irtoamisen yhteydessä lähtenyt kerran iso pala kaviota mukana yms ja joka kerta olen saanut olla sydän syrjällään että mitä tulee vielä tapahtumaan, menikö jalka lopullisesti rikki, tuleeko kavioon jotain isompaa vaivaa. Joka kerta selvittiin säikähdyksellä, kuten myös mahahaavasta – nykyään lähes tulkoon oireeton, vaikka tilanne oli todella paha kaasuähkyineen päivineen silloin. Ollaan saatu olla aika rauhaksiin ilman sen kummempaa vahinkoa, kunnes perjantaina tapahtui jälleen. Petun vuokraajalla oli ratsastuspäivä ja oli ottamassa ukkoa sisälle, kunnes ihan ulko-ovien edessä astui jonkin esineen päälle ja tallissa muuttui täysin kolmijalkaiseksi. Vuokraaja huusi mut paikalle, kun höpöttelin ulkona tallikaverin kanssa. Ihmettelin kun Petu seisoi takajalka ylhäällä ja aina kun yritti varata painoa sille, nosti sen samantien ylös. Ihmettelin että mikä piru sillä nyt oikein on ja nopeasti katsoin että onpa iso kivi, kunnes tajusin ettei kengättömään kavioon oikein iso kivi juurikaan voi tarttua. Menin Petun viereen ja se nosti jalan mulle. Sieltä löytyi tämä..

Ei meinannut helpolla lähteä ja kun sain irti, oli ruuviosa ihan veressä ja mukana oli jotain kudosta muistuttavaa. Kavion uurteessa hirveä reikä ja verta. Pesariin taluttaessa ontui voimakkaasti, mutta kylmällä vedellä kun pestiin ja tarkistettiin tilanne, ei se enää näyttänytkään niin pahalta mitä aluksi pelättiin. Käytävällä ja pihalla käveli normaalisti, joten lähdettiin vuokraajan kanssa yhteistuumin kentälle katsomaan miltä liike siellä näyttää. Maastakäsin kentällä ei ontunut, selästä liike puhdasta. Liikutuksen jälkeen tallissa uudelleen tarkistus ja pesu – säteessä pieni mustelma. Kylmällä pesu ja desinfiointi.

Lauantaina oli Petulla vapaa, kun mulla oli iltatalli ja lähdin liian myöhään kotoa, kun oli karsinakin siivoamatta. Säteessä edelleen mustelma, tosin vaaleampi mitä perjantai-iltana oli. Jälleen hyvä kylmäys ja desinfiointi. Reikä oli paljon siistimpi vaikkakin näyttää edelleen epäsymmetriseltä verrattuna toiseen puoleen. Tärkeintä ettei arista mitenkään ja antaa esimerkiksi kaviokoukulla puhdistaa pikkukivet sun muut pois.

Tänään kavio näytti tältä:

Ympyröity kohta tänään ennen pesua. Mustelma oli säteessä aivan reunassa.

Selvittiin siis säikähdyksellä. Kavion huuhtelua jatkan vielä toistaiseksi ja liikkumista seurailen. Onneksi on herkkä hevonen ja hyvät pohjat että pystyy liikuttamaan edes kevyesti, Petu kyllä näyttää jos on kipeä. Mutta tosiaan, lotto on varmaan laitettava vetämään kun kävi todellinen tuuri. Tässä olisi voinut käydä todella huonosti, jos tuo mysteerinen esine olisi mennyt pari milliä oikealle tai vasemmalle. Koputetaan puuta, ettei tule takapakkia!

Onni on häilyväistä

Ennen edellistä postausta taukoa kirjoittamiseen oli ehtinyt kertyä reilu kuukausi ja tämäkin oli roikkunut lähes pari viikkoa luonnoksissa. Asiaa olisi ollut tässä välissä vaikka kuinka paljon, mutta työt pitkän matkan päässä ja Petusta koituva huoli imi jaksamisen aivan nolliin ja käytiin jo hetkellisesti lähellä loppuun palamista. Yöunet minimaaliset ja erittäin pätkittäiset ja voimakas pelko että miten pitkälle saikulle Petteri joutuu.

Tässä reilun kuukauden sisällä Petu on hierottu kerran ja heti vapun jälkeen käytetty klinikalla tulipalokiireellä, kun kipuoireet meni niin voimakkaiksi ettei voitu eikä kyllä haluttukkaan enää katsoa saadaanko kotihoidolla olo paremmaksi. Hiekkakuvissa näkyi keskikokoinen kertymä sekä vahva epäily mahahaavasta oireiden ja käytöksen perusteella. Hoidoksi saatiin antepsin ja jäätävä psyllium-kuuri ja jatkoon ruokintaohjeet. Kaikki ylimääräinen tiputettiin pois ja ensimmäiset kaksi viikkoa oli todella stressaavaa aikaa, kun mun piti ennen töihin lähtöä käydä lääkitsemässä Petu. Työt alkoi klo 8 aamulla, työmatka tallilta reilu 50 min eli joka aamu oltiin jo 6 maissa tallilla. Töiden jälkeen kotiin pikaisesti syömään, sanomaan tytöille moikka ja heippa – uudestaan tallille iltatallin merkeissä. Kipuoireet ei meinannut helpottaa ja lisää stressiä tuli kun Petu potki kintereet auki ja seinään järkyttävät reiät. Ikkunat peitettiin, kun epäiltiin että piha liian rauhaton eikä Petulla ole meillä olon aikana ollut ikkunallista karsinaa. Tämä ei auttanut, joten vaihdettiin muori ja Petu päikseen karsinoissaan ja rauha löytyi ainakin hetkeksi. Pari viikkoa meni tosi hyvin ja rauhallisissa merkeissä, kunnes tallin pihassa myllätään jälleen erilaisten koneiden kanssa ja Petulla pasmat sekaisin. Liikuttamiset on täytynyt pitää stressivapaina ja juuri kun alkoi näyttämään, että nyt on tilanteet sen verran suotuisat kunnon treenaamiselle, niin mulla hajosi selkä uudelleen töissä jonka vuoksi nyt vähintään viikon sairasloma ja aikamoinen lääkemäärä syötävänä. Eniten veetuttaa, kun motivaatio treenaamiseen olisi kova mutta aina jostain nurkan takaa pukkaa takapakkia.

Mä niin odotan, että saan selkäni kuntoon että päästäisiin treenaamaan Petun kanssa kunnolla ja saataisiin lihasten takaisin kasvatus alkuun. Nyt kun kengityskin on saatu kohdilleen, kaviot oli päässyt loppuvuodesta todella huonoon kuntoon, niin senkään suhteen ole enää rajoitteita kunnon treenille. Pitäkää peukkuja, että Petu pysyisi terveenä!

Kokemukset Polar Loop-rannekkeesta

Oon nyt muutaman päivän käyttänyt Polarin aktiivisuusranneketta ja pakko myöntää, että oon aika yllättynyt siitä, kuinka paljon loppupeleissä liikun! Ranneke mittaa aktiivisuutta, kaloreita ja askeleita sekä myös unenlaatua. Kaloreita palaa hyvin, vaikka voisi kuvitella ettei niitä juurikaan polta.

Unenlaatu on mua aina kiinnostanut. Vaikka nukkuisin monta tuntia, niin monesti aamuisin tuntuu että oon äärettömän väsynyt silti, niin nyt oon päässyt rannekkeen avulla näkemään miten mun uni on jakautunut.

Omasta Polar Flow Diarysta napattu kuva torstailta

Esimerkiksi keskiviikon ja torstain välisenä yönä olen nukkunut kokonaisuudessa 6 tuntia ja 25 minuutia, joista levollista unta on ollut reilu 5 tuntia ja levotonta vajaa 1,5 tuntia.

Tammikuun tiivistelmä tähän mennessä

Torstaina ranneke pääsi tositoimiin mukaan, kun olin päivän koululla, illalla kävin Ressun liikuttamassa hankitreenin merkeissä kentällä (kyllä, sitä lunta oli polviin saakka :D) ja kotiin tultuani kävin nopeasti vielä meidän lähikaupassa.

Olen ollut tyytyväinen pääasiallisesti rannekkeen toimintaan – voi käydä suihkussa sen kanssa ja näkee kellonkin, niin ei tarvitse koko aikaa kantaa puhelinta mukana. 🙂
Ainut huono puoli on synkkaus iPhonen kanssa. Rannekkeen myyntitiedoissa luvataan, että ilmoittaa puhelimessa kun aika nousta, ettei tule noita inactivity-leimoja (istuu yli tunnin paikoillaan) mutta eipä hälytä. Todennäköisesti jatkuva tietojen syöttö puhelimeen saattaisi onnistua, jos ohjelma olisi puhelimessa päällä koko ajan, mutta silloin loppuu akku aika äkkiä luurista. Myös synkronointi täytyy tehdä manuaalisesti puhelimeen, kun automaattisesti ei meinaa tuoda tietoja rannekkeesta puhelimessa olevaan ohjelmaan.
Koneelle synkkaus onnistuu vain piuhalla, joka samalla toimii rannekkeen laturina.
Mutta aina kaikkeen tekniikkaan liittyy ongelmia ja jonkinlaisia toimimattomuuksia, mutta pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen. 🙂