päiväkoti

Päivähoito – check

Kun muutimme tänne landepaukkulaan, jossa isomman tien toisella puolella on pelkkää peltoa ja naapurin lehmät, ajattelin että Maria ”pääsee” kunnalliseen päiväkotiin. Olin valmistellut itseni ajatukseen, missä meidän arkahko tyttö menee isoon porukkaan outojen ihmisten keskelle, mutta samalla päntännyt päähäni että Maria tarvitsee perheen ulkopuolisia kontakteja enemmän ja säännöllisesti.
No, ei mennyt niinkuin olin tavallaan toivonut, vaan juuri niin miten olin ajatellut jo alkuvuonna – laitetaan Maria perhepäivähoitajalle. Oikeastaan nyt kunta siirsi meidät pph:lle, kun kunnallisen pk on aivan täynnä ja seuraava isompi olisi sellaisen matkan päässä että olisi pakko käyttää autoa tai julkisia ja se sitten taas osaltaan sotkee liikaa meidän arkea, joten ehkä ihan hyvä näin.

10.8.2015

Eilen käytiin sitten tutustumassa tulevaan hoitajaan, paikkaan sekä kavereihin. Maria alkuun aristeli, mutta meni reippaasti muiden kanssa leikkimään. Hoitaja on napakka, mikä on vain hyvä kun mietitään tällä hetkellä jylläävää uhmaa ja rajojen koettelemisia, joten lisäauktoriteetti arjessa ei ole pahitteeksi.
Marialla kävi sinänsä hyvä tuuri, että leikkikaverit hoitopaikassa on 3 vuotiaita ja on enemmän poikia, jotka eivät ole niin kaverista riippuvaisia, eli Maria saa halutessaan leikkiä myös yksin. Ollaan siis huomattu, että Maria karttaa tilanteita, missä muut lapset tulevat liikaa iholle jolloin mielellään hakeutuu aikuisen seuraan tai vanhempien lasten lähelle jos sellaisia on paikalla.

Myös kehityksellisesti on ihan kiva, että on samanikäisiä jotka samassa vaiheessa menossa, mm. pottailun kanssa. Mariasta on tullut kesän mittaan lähes päiväkuiva, mutta autoon ja unille laitetaan varuiksi vaippa, joka on kylläkin useimmiten ollut kuiva.

Nyt jutellaan ja valmistellaan Mariaa muuttuvaa arkea varten. 🙂

Marian poikkeava käytös

En tiedä, mikä kummaa tapahtui viikonlopuna, mutta Marialla nukahtamisesta on tullut ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikkei rutiinit ole muuttunut mihinkään. Saatiin onnistumaan omaan sänkyyn nukuttaminen, kunnes tuli yli viikon flunssa-aalto jonka ajan nukuttiin kaikki meidän sohvalla. Ei tässä mitään, joka ilta kummiskin tarjottiin likan omaa sänkyä ja monesti sinne menikin nukkumaan, mutta päätyi nopeasti meidän väliin joko oksentamisen tai kivun vuoksi.

Maria meni eilen takaisin päiväkotiin ja nyt on tullut jokin kummallinen tankkaamisvaihe(?). Haetaan aina klo 15 kotiin ja päiväkodilla syövät välipalan klo 14. Silti Marialla on kamala nälkä kun tulee kotiin eikä tämä kotona syöty ”välipala” vaikuta millään tavalla päivällisen maistuvuuteen, mikä syödään 16-17 välillä.
Tänäänkin söi kotiin tultuaan jogurttipurkin, puolisen desiä muroja ja tunnin päästä tästä ison annoksen ruokaa! Tuli väkisinkin mieleen, syökö Maria oikeasti päikyssä mitään, vaikka sanovat että söi hyvin. Voiko lapsella muka yhtäkkiä kasvaa ruokahalu yli 50%?! Vaikka tätä onkin jatkunut ”vasta” kaksi päivää, pisti se oikeasti silmään. Kyllähän tuo likka tykkää syödä, mutta miten se ruokamäärä voi kasvaa noinkin radikaalisti ja noin äkkiä?

Ja nukahtaminen tai ylipäätänsä nukkuminen on mennyt ihan rauhattomaksi. Eikä asiaa auta yläkerran naapurin yh, joka tuntuu rakastavan korkokenkiä ja siivoamista hiljaisuuden alettua. Eilenkin kopsutteli korkkareilla vielä 11 jälkeen yöllä, pilaten samalla Marian yöunet ja johan kaiken maailman sohvia tai sänkyjä siirreltiin vielä keskiyölläkin. Päivät asunto on hiljainen kuin hiirenkolo, mutta mitä lähemmäs hiljaisuusaikaa mennään, niin sitä kovaäänisemmmiksi muututaan.. Hyvä siinä on sitten lasta nukuttaa, kun jo muutenkin nukuttamisesta on tullut ihan yhtäkkiä vaikeaa..

Ollaan päätetty, että nyt etsitään se omakotitalo jossa ei naapureita heti seinän vieressä ole. Alkaa jo ottamaan hieman pannuun, kun koko 2,5 vuotta naapurit on häirinnyt tavalla ja toisella Marian yöunia ja ennen tytön syntymää naapureista on ollut haittaa muutenkin. Naapurisopu alkaa hieman jo kärsimään, joten luovutetaan ja vaihdetaan kaupungista maalle.

Hiihtoloma!

Eli toisin sanoen hermoloma ja akkujen lataus-viikko. Torstaina pääsin menemään kouluun, kun koko alkuviikon sain jotain kummallisia paniikkikohtauksia muistuttavia kohtauksia kaupassa ja muissa yleisissä paikoissa, joten koulun terveydenhoitaja patisti saikulle. Tänään alkoi sitten vihdoin hiihtoloma, joten saadaan koko perhe olla viikon ajan vaan kotona ja nukkua!

Sopivasti sain koneeni takaisin Lenovolta, toivottavasti ei tarvitse enään lähetellä minnekkään. Pääsee paremmin tekemään kaikkea, kun ei joudu odottelemaan että Niko lopettaa omalla koneellaan hommat. 😀 Pääseepähän kuviinkin paremmin käsiksi, joten bloggaaminenkin onnistuu paljon paremmin!
Maria oli koko tämän viikon pk:ssa, ja oltiin saatu heidän järjestelmään Mariasta uusia kuvia. 🙂 Hyvin tyttö viihtyy, onneksi löydettiin heti sellainen paikka mihin on me vanhemmat sekä mukula tyytyväinen! 🙂

Keskiviikkona (18.2.2015) olivat tehneet mehujäätä ja torstaina pääsivät maistelemaan

Kuulemma Marian lempimatto 😀

Maria on yhden työntekijän kanssa hurahtnut hiusten laittamiseen! 🙂 Joka päivä on ollut uusi kampaus ♥

Takaisin bloggailun pariin

Ehkä vähäksi aikaa taas? Kone siis tuli takaisin tänään ja edelleen samoja ongelmia on ilmassa, mitä on ollut huoltoon lähtemisen syynä. Puoli tuntia touchpadin pyörittämistä ja sitten poks – koko rakkine sekosi!

Nyt selvitellään, lähteekö kolmannen kerran takaisin takuuhuoltoon.. Alkaa tympimään tämä soutaaminen ja huopaaminen, kun koulutehtäviä pitäisi pystyä tekemään ilman jatkuvia kausia ilman tietokonetta olemista ja Nikon pitää kummiskin omalla koneellaan tehdä töitään niin ei tämä vempaaminen kovin helppoa ole. Ja se, että pöytäkonetta ei pahemmin keittiöön kanniskella.. 😉

No mutta mitä meille kuuluu?
Maria on alkanut oireileen osa-aikaisesta päiväkotijärjestelystä, jonka takia nyt haettiin kokoaikaiseen, mutta siinäkin on kuukauden varoaika, eli vasta maaliskuussa pääsisi aloittamaan kokoaikaisena vain, jos palveluseteli-mummot sen hakemuksen hyväksyy.

Koulu rullaa omalla painollaan ja nyt on lopullisetkin valinnat koulutuksen etenemisen suhteen tehty. Toisin sanoen, mun merkonomi-opinnot koostuu asiakaspalvelusta, visuaalisesta myyntityöstä, kaupan ja palvelun myynnistä, kirjanpidosta ja tuoteneuvonnasta. Mahdollisuudet valmistua aikaisemmin on suuret, jos en kusaise asioita täysin työharjoittelu-paikan kanssa mikä pitäisi vielä metsästää! 🙂

Kauhea ikävä on tullut hevosen selkään. Jotenkin kaipuu siihen omaan aikaan, rauhallisiin ja välillä vauhdikkaampiin maastoihin, kentällä pyörittämiseen ja muuhun puuhailuun on kasvanut ja noussut taas pintaan. Mutta se tosiasia on myönnettävä, en pysty puoleen vuoteen ratsastamaan ja se tavallaan ottaakin niin pahasti päähän. Toisaalta, missä vaiheessa edes ehtisin lähtemään tallille, kun joka kerta sain siellä kulutettua aikaa vähintään 2 tuntia + ajomatkat päälle! Kunhan sintti vain syntyy ja ollaan päästy nelihenkisenä perheenä takaisin arkirutiineihin, niin katsotaan asiaa sitten uudelleen. 🙂

Nyt kun ainakin tämän viikon saan varmana pitää koneeni kotona, niin laitelkaas kysymyksiä tai postaustoiveita, niin saisi tännekkin eloa pitkästä aikaa! 🙂

Kyllä me hengissä ollaan!

Oma kone Lenovon takuuhuollossa Saksassa toistamiseen samasta syystä kuin aikaisemmin ja tämä väliaikainen ratkaisu on ihan syvältä!

Nikon hybridi saa luvan toimia tietokoneen sijaisena.

Koulu on alkanut ihan hyvin, ensi viikolla alkaa ensimmäinen täysipäiväinen viikko, ja hommiakin on ehtinyt kertymään to do -listalle ihan mukavasti. Väsyttää vain joka päivä niin pirusti, mutta tämäkin on vain tottumiskysymys. 🙂

Harvinaisen puista tekstiä, tulevaa työharjoittelua ja mahdollista näyttöä varten muistiinpanoja

Marialla on päiväkodissa mennyt vaihtelevasti. Pääsääntöisesti ei ole koko tarhapäivänä syönyt yhtään mitään, välillä on maistunut vasta välipalalla.
Perjantaina jäikin jo tosi hyvin, mutta syöminen oli hiertänyt, mahtoikohan johtua vain uudesta hoitotädistä? Joka kerta on rassu alkanut itkemään onnesta kun ollaan haettu, mutta on parinakin päivänä ollut halukas jäämään leikkiensä pariin. Uusia kavereitakin on kuulemma löytänyt, mikä helpottaa meitä vanhempia, kun tiedetään että ei aivan täysin kuoreensa sukella.

Lauantainakin juhlittiin kakkukahvien merkeissä Nikon syntymäpäiviä ja viikon päästä juhlitaan tupareita (vihdoin ja viimein!) ja Nikon synttäreitä kaveriporukalla illanistujaisten merkeissä. Mariakin pääsee pitkästä aikaa mummolaan yökylään! Jännittävää. 🙂

Mahakin senkus vain kasvaa koko ajan suuremmaksi! Pahoinvoinnit on onneksi loppuneet, mutta kyllä ne sieltä saattaa vielä takaisin tulla, niinkuin kävi Mariankin odotuksenkin aikoihin. 🙂

Ps, Tilattiin sintille jo turvakaukalo ja haettiin postista perjantaina. Saatiin tosi hyviä ehdotuksia kaukaloista, ja lopulta löydettiin todella hyvään hintaan telakallinen kaukalo! Siitä myöhemmin enemmän. 🙂