Pitäisi varmaan koittaa ryhdistäytyä bloginkin suhteen, työt ja Petun kanssa arki pitää kiireisenä. Olisko esimerkiksi Q&A tähän väliin hyvä? En oikein osaa aloittaa mistään, kun meille niin normaali arki pyörii taustalla ja mukamas mitään ihmeellistä ole tapahtunut.

Meidän loppukesän haasteet jatkui suht pitkään vielä talvelle. Paljon outoja oireita, mutta esimerkiksi osteopaatti ei suoraan löytänyt mitään ihmeellisempää syytä oireille. Takapää on ollut tutussa lukossa pidemmän aikaa, mutta selittynee jonkin verran myös treeneillä, Petu kehittyy huimaa vauhtia mikä taas on tuonut mukanaan uuden huolen – nimittäin meidän satula jää kapeaksi!

Karva laitettiin vuosi sitten satulasepän suosituksesta, kun oli liian leveä. Vajaa puoli vuotta (alkukesä-alkutalvi) myöhemmin ratsutuksessa huomattiin, että vieläkin on liian leveä, joten laitettiin eteen palat. Mentiin puolisen vuotta ja sitten alkoi ratsastuksessa näkymään haasteita. Vatsaoireilu ja sen mukana kyttääminen tuli takaisin ja mä mietin osteopaatin kanssa päätä puhki että mikä mättää, selkä kun ei missään vaiheessa antanut mitään viitteitä kivusta, ei myöskään vatsa tai suolisto. Juttelin myös meidän vakkari eläinlääkärin kanssa. Ollaan syötetty psylliumia, chiaa ja uutena lisänä vihersavea yksi kuuri. Chia jätettiin vakituisena ruokavalioon, kun pitää pienet kertymät poissa ja tarvittaessa voi buustata, jos alkaa näyttämään että alkaa ihan syömään hiekkaa.

Silti oireet jatkui enemmän ja vähemmän. Käytiin radallakin hölkkäämässä ja siellä havahduin että Petu menee selkä aivan notkolla (eikä mun pieni jännittäminen asiassa auttanut) ja aloin miettimään että josko ongelma onkin ihan oikesti satulassa. Otin palat edestä pois ja tilanne lähti helpottamaan, mutta tuli alle kuukaudessa takaisin. Karva pois ja pelkkä etukorottaja tilalle – tilanne parempi, satula ei ole takapainoinen ja hevonen liikkui letkeämmin. Pari viikkoa. Nyt ollaan muutama päivä menty ilman mitään täytettä satulan alla ja huhhuh! Vielä vähän pitää kytätä, mutta täytyy saada ruuna pois maneesista (mitään oireilua ei ole ollut kentällä, paitsi silloin kun päädyin lopulta ottamaan karvan satulan alta pois), mutta kenttä on niin jäässä ettei pysty siinä menemään. Maastoon pitäisi päästä menemään, onneksi tallin radalle tuli laukkaamislupa, niin nyt pitää alkaa omaa päätä siedättämään että saisi vielä enemmän vaihtelua treeniin.

Alla vertailun vuoksi noin puolen vuoden ero fysiikassa. Näiden perusteella ruuna jää tarhaan kesäksi, viime kesänä kuivui syksyä kohden todella paljon jo laumadynamiikan vuoksi (todennäköisesti kipeä laumakaveri joka mieltynyt Petuun ja liian vähän ruokaa).

Koska haluan välttää turhaa stressaamista Petun kanssa, niin ollaan kokeiltu myös vähän jotain uusiakin juttuja! Petulla hyppääminen lopetettiin noin parisen vuotta sitten ja selkeästi tykkäisi sitä tehdä. Ohjasajaessa on päässyt menemään kavaletteja ja pari kertaa vuokraajat on päässeet kokeilemaan, mutta kunnon hyppääminen on jätetty. Päädyttiin kuitenkin kokeilemaan vähän, miltä irtohypytys tuntuisi. Ollaan kokeiltu entisen estekuskin kanssa joskus 5 vuotta sitten, kun oltiin muutettu nykyiselle tallille ja ihan reisillehän se meni. Petu jännitti maneesia niin paljon ettei edes ymmärtänyt siinä hetkessä puomeistakaan mitään vaikka itsessään hyppääminen oli jo tuttua.

Laitan alle vielä koostevideon kaikista kierroksista, jos et kestä kuunnella ylenpalttista kehumista, katso ilman ääniä. Syy miksi mennään ”väärästä” suunnasta, on että Petua ahdistaa tällä hetkellä maneesin ovipääty sen verran paljon, että olisi pitänyt ajaen raipan kanssa pakottaa menemään esteiden yli ja kun imi itse esteille toisesta suunnasta tuotuna ilman apuvälineitä, niin haluttiin hyviä kokemuksia suht helpolla tehtävällä ja korkeuksilla. Kuten videon lopussa näkee, ei skouppi heti olisi loppumassa. Killerillä ajattelin aikoinaan että 90 senttiä meni ponnistamalla ratsastajan kanssa, videolla viimeinen on jotain 80 sentin luokkaa ja ei edes näe kunnolla vaivaa kuhan askel osuu kohdilleen.

Mutta pääpiirteittän meillä asiat rullaa hyvin. Treenit kulkee, Petu on oppinut muunmuassa raviväistöt ja päästään maneesissa jo laukkaa menemään pitkällä sivulla suorana! Pienet on meidän ilot nykyään. 🙂