Vuosi sitten lokakuussa oli puhetta Petun omistajan kanssa kun oli lomittamassa meidän tallilla, että pitäisikö herra siirtää mun nimiin ja viikkoa vajaa vuoden päästä kirjoitettiin omistajanvaihdos-ilmoitus Hippokselle. Näin ollen, 23.10.2021 Petusta tuli virallisesti mun oma.
Monet kaverit on kyselleet, että miltä nyt tuntuu kun 4,5 vuoden hoitamisen jälkeen Petu on yksinomaan mun vastuulla, hyvässä ja pahassa. Ei se mitenkään vielä juurikaan mitenkään erityisemmin ole vaikuttanut, olenhan kaikki nämä vuodet hoitanut Petua kuin omaani, joten nimi omistajatodistuksessa ei tätä muuta millään tavoin.
Muuten meillä on mennyt hyvin, treenit kulkee ja opetellaan uusia asioita pikkuhiljaa. Mä aloitin opiskelut syyskuussa, joten vähän on ollut vielä aikataulullisesti itsellä hakemista että miten kaiken ehtii ja saati jaksaa, kun käyn koulun kokonaan verkko-opintoina toiselle paikkakunnalle. Mutta onneksi meillä on sen verran hyvä tiimi, että kaikki kyllä järjestyy kun laitetaan järjestymään.
Blogin ulkoasu tulee todennäköisesti muuttumaan, kunhan saan tässä aikaiseksi hieman fiksattua vielä tuota omaa osaamispuolta koodamisen puolella, mutta tällä nykyisellä pärjätään kuitenkin vielä jonkin aikaa. Jänniä ja erittäin mielenkiintoisia aikoja elämme. 🙂
pilvilinnoja.com 
Ihana pieni 2 vuotias.🙂 Mutta meillä on jo kolme 2 vuotiasta Emma, Lili ja Minni. Ja sitten on vielä 1 vuotias ja onhan meillä vielä 11 vuotias ja 12 vuotias ja vielä 8 vuotias.😂🥱 Kyllä tulee väsy kun heitä hoitaa.
TykkääTykkää
Ihana heppa sulla!
Mä oon ratsastanu nyt 2 vuotta yhellä tallilla ja ehkä isona ostaa myös oman.
Löysin sun blogin tänään ja tykkään näistä hevospostauksista tosi paljon!
Jos saa antaa postaus aiheita tai ihan vaan kysyä niin mikä on sun paras hevoskokemus? Mikä on sun pelottavin hevoskokemus? Mitä teet työkses? Ootko koskaan ajanu raveissa kilpaa?
TykkääTykkää
Parhaita ja hyviä kokemuksia on hyvin paljon, mutta mieleenpainuvin oli kun Petun kanssa löydettiin yhteinen sävel monen kuukauden tuskailun jälkeen. 🙂
Pelottavin kokemus oli vuokrahevosen kanssa, kun tipuin maastossa selästä ja iso kivi oli 2cm päässä mun päästä. Hetken olin taju kankaalla keskellä metsää itsekseni. Toinen oli kentällä tippuminen (eri hevonen) kun jalka jäi jalustimeen ja roikuin hevosen jaloissa muutaman metrin matkan.
Tällä hetkellä vain opiskelen. 🙂
En raveissa mutta kilpailevia ravureita treenannut kotioloissa. 🙂
TykkääTykkää