Ensimmäinen viikko

Voi jestas ette uskokkaan kuinka mua pännii että lauantaina aikataulut meni kaikin puolin niin pieleen, etten ehtinyt perehtyä videopostauksen tekoon. Mutta onneksi isäni on siirtynyt nykyaikaan, ja otti kaikista mahdollisista tilanteista videoklippejä puhelimellaan ilman pyyntöä ja kuvia jonkin verran niin saan jonkinlaisen koostettua kunhan videot itselleni saan – hänen whatsappinsa ei toimi koskaan kunnolla.. 😀

Lauantai alkoi aamulla väsyneissä merkeissä, kun koko edeltävä yö oli mennyt lähes valvoessa. Vähän 8 jälkeen soi herätyskello ja olin kuoleman väsynyt, mutta aamukahvin ja kamojen mukaan pakkaamisen aikana heräsi suhteellisen hyvin. Vanhalla tallilla meidän piti olla 10 aikaan, kun alkuperäinen aikataulu oli että traikkua oltaisiin oltu isäni kanssa hakemassa klo 12. Tyhjentäessäni Petun karsinaa Niko pakkasi muita tavaroita. Kamat autoon ja uudelle tallille hirveällä kiireellä tyhjentämään, jonka jälkeen auton nokka käännettiin isäni luokse – onneksi tallilta isälleni on vain 15 minuutin matka. Perillä selvisi, että vetoauto on tien päällä ja olisi käytössä vasta iltapäivällä. Kamala soittorumba alkoi että löytyykö keltään vetoautoa, jonka jälkeen piti tehdä ilmoituskierros traikun vuokraajalle ja seurahevosen omistajalle, että aikataulut meni pieleen ja uusi aikataulu sovittiin. Vähän ennen neljää saatiin vetoauto ja onneksi vuokratraikku oli matkan varrella josta napattiin mukaan ja lähdettiin hakemaan ensimmäistä hevosta.

Pienten lastausongelmien jälkeen lähdettiin hakemaan Petu. Herra lastautui tuttuun tapaansa hyvin, kerrasta koppiin uuden naisystävänsä kaveriksi ja matka kohti uutta tallia.

Petu sai uudella tallilla totaalisen hepulin ja hetken sai maanitella että sai herran kulkemaan tallin läpi laitumelle. Hirveä huutaminen kuului samalla kun otin Almaa ulos kopista. Alma kyyläsi alkuun kaikkea ja oli todella vastahakoinen menemään laitumelle, mutta jäi sinne suht hyvin. Alkuun molemmat höyrysi mutta rauhoittuivat syömään omilla lohkoillaan. Ensimmäiset pari yötä olivat karsinoissa, jotta näkisin miten kotiutuvat ja syövät eikä kummallekkaan oikein pellavamössöt meinannut maistua ja vettäkin meni huonohkosti. Päivät sai olla aamusta iltaan laitumella ja kolmannen päivän päätteeksi jäivät ulos yöksi tarhoihin, Alma pihattotarhaan ja Petu omaansa.

Alkoi mössötkin maistua molemmille pikkuhiljaa sekä olemukset rennompia, Petu etenkin muuttui tuon kolmannen päivän aikana ihan tajuttomasti – eestaas juoksijasta ja Alman takapirusta alkoi tulla jälleen seurallinen ja hellyydenkipeä. Silmissä tapahtui suurin muutos, nimittäin syvä helpotus katsoi takaisin ja se tietynlainen rauha löytyi. Nyt ollaan jo perjantaissa ja huomenna on viikko hevosten muutosta. Pääsivät samalle laidunlohkolle pari päivää sitten ja nuo kaksi hölmöläistä on kuin olisivat aina olleet yhdessä, totaaliset paita ja peppu.

Almasta tulossa jossain välissä lisää infoa, kunhan saan tallilla rytmit kohdilleen ja molemmista otettua kunnon kuvat. 🙂