Alkuperäinen julkaistu 29.4.2016
Asuttiin Nikon kanssa seurustelun alkuaikoina ok-talossa vuokralla. Järven rannalla, pieni punainen mökki joka oli tien päässä montussa – eli näkyvyyttä ei pihaan ollut vaikka mistä katsoi. Niko oli siihen aikaan armeijassa eli olin Nöpön kanssa kahdestaan kotona. Aamulla piti töihin lähteä aikaisin, meiltä kun ei busseja kauhean otollisesti sieltä lähtenyt. Sitten se tapahtui. Pihaan syttyi liikkeentunnistimien avulla valot. Nöpö alkaa murista kummallisesti, nosti karvat pystyyn ja murisi koko ajan voimakkaammin. Kuulin, kuinka auto ajoi pihaan ja sitten kuului miesten ääniä.
Ajattelin että tulivat kääntymään pihassa ollessaan vaikka eksyksissä, mutta ei se sitä ollut. Nöpö vain murisi ja murisi, kunnes ovelta kuului kuinka kahvaa painettiin alas. Sitten takaovella sama juttu. Miehet kyselivät toisiltaan, onko ovet varmasti lukossa ja saisiko niitä mitenkään auki helposti. Olin aivan paniikissa, en pystynyt liikkumaan ja Nöpö murisi vain mahani päällä. Miehet lähtivät enkä nukkunut loppuyönä silmällistäkään. Laitoin Nikolle viestiä, että joku yritti tunkeutua meille kotiin. Tästä lähtien olen suoraan sanottuna pelännyt olla yksin kotona. Episodin jälkeen muutettiin kerrostaloihin, mutta oma kun ostettiin, tuli pelot mieleen.
Eräs ilta ihan kuukausi taaksepäin huomasin meidän pihalla liikettä, joku kutsumaton vieras joka minut huomattuaan ikkunassa lähti hirveää kyytiä karkuun. Tiedä sitten, mitä oli etsimässä mutta joku oli myös aikaisemmin hiippaillut meidän tontin takarajallakin. Etenkin silloin, kun Maria sairasti ja nukuin likan kanssa sohvalla. Meidän pihalla kävi outoja autoja, eikä ne takseja ollut. Meidän viereinen naapuri ei asu enää tuossa, joten eivät heidänkään pihaan ketään vienyt. Niko oli omalla alakertavuorollaan huomannut, kuinka joku oli ajanut suhteellisen kovaa meidän taloa kohti pihatietä ja hidastanut vähän ennen kuin tuli kohdalle. Se oli viimeinen tikki.
En pysty nukkumaan öisin, etenkään jos olen ilman Nikoa. Vaikka päästiin testaamaan kesällä melkein heti muutettuamme kotimme murtohelppoutta (mikä ei helppoa ollut, etenkään sen oven kanssa, jonka luultiin olevan helpoin murrettava), kun unohdettiin kotiavaimet sisälle ja Niko ei heti suostunut soittamaan lukkosepälle, niin ei sitä koskaan tiedä! Ammattilaiset saavat aika äkkiä kyllä halutessaan lukot auki.
Paljon luottavaisemmin sitä lähtee käymään kaupassakin, kun jos tulisi vaikka tulipalo tms, niin saadaan tieto asiasta heti ja myös apua. Tietenkin nyt vain toivotaan, ettei mitään satu. 🙂 Lisätietoa palvelusta löytyy Verisuren kotisivuilta.
pilvilinnoja.com 