Flunssa joka ei anna periksi

Piti tämä jo eilen kirjoittaa, mutta mulle iski se sama flunssa uudelleen josta olin juuri parantumassa ja nukahdin sohvalle ennen kymmentä.. Eli tervetuloa tukossa oleva nenä ja kuumeen nousee-laskee-nousee -rumba..

Eilen oli viikon ensimmäinen Topi-päiväkin. Mentiin taas kentällä, vaikka maneesiinkin olisi päässyt mutta jotenkin Laukaassa sattuneen maneesin hajoamisen takia en enään uskalla mennä sinne, vaikka kuinka vannottaisiin, ettei se minnekkään romahda, mutta miten kävi Laukaassa olevalle?! Silloinkin ratsastuksenopettaja sanoi, ettei se niskaan tule vaikka vähän nariseekin.. Mutta siis..
Eilen ei jätkä paljoa testaillut, ravinnostot ym meni todella hyvin kunnes tuli aika nostaa ensimmäinen laukka -> järkyttävä pukki! Mä luulin, ettei tuosta lihapullasta tollasta liikettä löydy, kun tähän mennessä ollut ihan onnettomia heilahduksia. 😀
Aikansa siinä tapeltiin kumpi taas sanoikaan miten mennään, samalla kun Topi maisteli saappaan kärkiäni, sain avut läpi ja laukat nousemaan. Mikä ihana, ihana laukka sillä onkaan kun menee rennosti koko kroppa mukana!
Kun olin saanut mieluisen määrän hyviä nostoja ja laukattua sopivia pätkiä, otettiin vielä raviverryttelyt. Ympyrällä! Mulla on ollut tasapaino kateissa jo jonkin aikaa, ja Jahvetin aikana ympyrän ratsastaminen ei oikein ollut helppoa ilman että lähti maastoon, niin oli muuten muisteleminen miten saa hevosen kulkemaan oikeinpäin ja miten siellä itse pitäisi pysyä.
Siellä sitten vedettiin kahdeksikkoa kevennetyssä ravissa, pitkillä ohjilla! Eilisestä ratsastuksesta jäi niin mahtava fiilis. Se, kun joka kerta huomaa itsessään jotain missä on kehittynyt edelliskertoihin verrattuna on vaan se juttu!

Tänään olisi päivätalli ja siitä sitten taas ratsastamaan. Saa nähdä, miten tää räkätauti antaa periksi. Nyt pitää mennä antamaan lapsukaiselle aamupuuro niin saa laitettua puolen tunnin päästä unille. 🙂