Viime yö meni lähes taas valvoessa. Maria pamautti itkut ilmoille puolen yön aikaan todennäkösesti painajaisten takia. Onneksi on niin ihana mies, joka tuli nukuttamaan Marian. Ei onneksi kauaa mennyt, niin likka nukkui.
Siitä pari tuntia, niin alkoi kovat uni-itkut sekä Lumo alkoi viimekin yönä kiljumaan ja rappaamaan kaapin ovia. Tätä yöllistä mekastusta se on jo jonkin aikaa harrastanut, aloittaa aina Marian lähdettyä nukkumaan ja jatkuu aamuun. Tietenkin karvasen ”prinsessan” täytyy nukkua pari tuntia, mutta sitten jatketaan kiljumisrumbaa uudelleen!
Onneksi Maria heräsi vasta lähemmäs 9, sai äiti nukkua pikkasen pidempään.
Tänään olisi vuorossa Marian ensimmäinen hammaslääkärikäynti, vaikka tytsyllä ole edes hampaita. 🙂 Saa nähä, uskallanko mennä edes sinne..
Kyseisessä hammaslääkärissä sain todella pahan pelon ja nyt se pelkkä haju aiheuttaa todella kamalan pakoreaktion. Nikon piti lähteä mukaan, mutta minkäs teet kun palaveri osui juuri hankalasti tuon hammaslääkärin kanssa samaan aikaan. Ei voi mitään, sellaista sattuu. Onneksi pystyn hieman lohduttautumaan sillä, että ei sinne mennä muuta kuin keskustelemaan Marian hampaiden hoidosta, kunhan ne vain ensin puhkeaisi. 🙂
Nyt on pakko pistää kahvia tippumaan ja tehdä Marialle aamupuuro.
Tänään pitäisi vielä jaksaa ja ehtiä käydä kaupassa, tekemässä päivätalli ja liikuttamassa Topi. Huhhuh! Ja kotona ollaan vasta illalla..