Petun menot 2022

Olen tämän tyylisen postauksen tehnyt aiemmin 2018, mutta siltä ajalta on paljon muuttunut joten päivitellääs nyt hieman tilastoja. Asutaan siis isohkolla täysihoitotallilla Jyväskylässä eli kuivikkeet, heinät, kaura ja kivennäinen tulee tallin puolesta, kaikki muut tallipaikkalainen hankkii itse. Tallivuokraan kuuluu laidun kesäisin, maneesin, kentän ja harjoitusradan vapaa käyttö.

Huomiona vallitsevan maailman tilanteen takia esimerkiksi rehujen hinnat nousi pari kertaa, joten suoraan tämän hetkisillä säkkihinnoilla ei saa lukuja täsmäämään. ”Onneksi” on kalenterin tyhjät sivut lähes täynnä perus kuluseurantaa, josta oli helppo nämä kaikki luntata.

Vaikka vuokraajat maksaa oikeaa rahaa käynneistään, ei ne näillä kuluilla kata kuin hyvällä mäihällä tallivuokran päivähinnan. 8)

Aloitellaan listaus suurimmasta kuluerästä:

Tallivuokrat: 5600€

Seuraavaksi otetaan muut huoltoon liittyvät, eli kengitykset yms.:

Hieronta: 240€

4 x (60€ / krt sis. laaserin)

Kengitys: 507€

95€ / krt peruskengitys (ei uusita mitään) x 3

111€ / krt (kengitys + 4 kpl kesäkenkiä) x2

Raspaukset, rokotukset ja madotukset: 119€

Petu rokotetaan kerran vuodessa (40€ / krt)

Raspataan normaalisti 2 krt vuodessa.

Valmennukset: 100€

Löydettiin uusi vasta lokakuussa ja nyt alkuun valmentaudutaan vaan kerran kuussa joten vähäiset oli valmennuskulut tänä vuonna 😀

Rehut: 274€

Tallin puolelta tulevaa kivennäistä pitäisi syöttää reilu tuplat Primaan nähden, sen takia meillä oma kivennäinen käytössä.

Optimal 28€ / säkki (6 kpl)

Pure Protein 28€ / säkki (2 kpl)

Prima 28€ / säkki (2 kpl)

Jatka lukemista ”Petun menot 2022”

Vuosi 2019

Hyvää vuoden 2019 ja vuosikymmenen viimeistä päivää!

Tämä vuosi taisi olla ehkä hiljaisin koko blogin historiassa, toisaalta kun yritystoiminta veti koko ensimmäisen puoliskon ajan, piti kaikki vähäisetkin ylimääräiset hetket viettää perheen kanssa. Toisaalta kun ajattelen tätä vuotta taakse päin, oli ehkä pitkästä aikaa ahdistavin. En pidä muutoksista, etenkään jos kaikki tapahtuu rytinällä ja kerralla vaan haluan miettiä sekä harkita ennenkuin toimin – tuttavani ja erityisesti ystäväni eivät tätä piirrettä ainakaan entiseen minääni verraten tunnista tai tiedosta. Koko tämä vuosikymmen on ollut todellakin henkisen kasvamisen aikaa, kun jo 2010 lähtien on ollut jotain suurta lähes vuosittain. Äitini ja pappani siirtyivät ajasta ikuisuuteen, Maria ja Mia syntyivät ja mentiin Nikon kanssa naimisiin, ostettiin oma torppa, Petu tuli mun elämään, oman tallin perustaminen ja alasajo. Sekä kaikki meidän kissat ja Lulu tuli tässä välissä – eli kiirettä on pitänyt.

Tällä hetkellä tuntuu, että olisin ihmisenä vihdoin valmis – tiedän mitä haluan tulevaisuudelta ja miten ne asiat saavutan. Suru on muuttunut pahasta olosta levolliseksi ikäväksi, tuon miehen retaleen kanssa asiat on tasaisen mukavaa ja hänen Hesa-reissutkin on suhteellisen säännöllisiä.

Ensimmäisellä maneesivierailulla, mun ahterille sopimattomalla satulalla. Oon kyllä niin henkeen ja vereen koulusatula-tyyppi!

Petterin kanssa vuosi on ollut suhteellisen helppo ellei yhtä pientä satularumbaa oteta laskuihin mukaan, mutta mahavaivoilta sekä muilta terveysongelmilta ollaan vältytty. Tosin eilen aloitettiin viikon psyllium-kuuri, kun tarhassa oli kaivettu hiekat esille paristakin kohtaa ja karsinassa normaalia pehmeempiä palleroita. Parin vuoden takaisesta ollaan siis jotain opittu. Treenit luisti suhteellisen hyvin, alkusyksystä iski totaalinen aikapula pitkän tallimatkan ja Nikon työkuvioiden myötä, jolloin piti etsiä ja onneksi löytyikin reipas vuokraaja joka paikkasi liikutusrakoja. Vuoden vaihteen jälkeen meillä tallikuviot tulee muuttumaan, mutta niistä myöhemmin lisää. Päätös oli helppo, etenkin mitä pidemmälle syksyssä mentiin ja Petun terveys on mulle kaikki kaikessa ja lievä ähkyoireilu oli mulle merkki siitä, että arjessa mättää jokin ja pahasti. Keskustelut Nikon ja estekuskin kanssa lähinnä ajatuksien vaihdon tasolla päätöksen teko helpottui ja nyt joulukuun kun pyörittelin vielä viimeisen kerran asioita itsekseni, pystyin toteamaan että olen tekemässä oikein. Jos haluan voida hyvin myös henkisesti, pitää päästä vähäisistäkin myrkyllisistä viboista eroon – fyysinen hyvinvointi on ollut jo melkein vuoden huonossa jamassa, kun kroppa meinasi sanoa itsensä irti yhteistyöstä jo aika päiviä sitten.

Nyt jatkan rentoutumista kotisohvalla ja illemmalla korkataan Nikon kanssa kuohuvat samalla kun Lulu vetää kierroksia rakettien paukkeesta. Ihanaa vuoden vaihdetta kaikille!

Petun vuoden ylläpito-kustannukset

Vierähtipä vuosi nopeasti! Vaikka matkaan on tarttunut kaikkea mahdollista, en vaihtaisi päivääkään. Ja onhan tämä ollut opettavaista, kun yksikään päivä ei ole ollut samanlainen. Meillä tallinpitäjän kanssa on ollut diili, että hoidetaan kaikki hevosten kulut ja he hoitavat vain ruokinnat paitsi illalla ja heinät että vedet tarhoihin. Monellehan tälläinen diili on varmasti vähän tuntemattomampi, kun helpompaa ja suotavampaahan melkeinpä olisi täysihoitopaikka, jolloin tallivuokraan on laskettu kaikki perusmenot mukaan. Eli mitä on Petun hoito mulle kustantanut kesäkuu 2017-toukokuu 2018?

Tallivuokrat: 2050€

Kuivikkeet: 350,90€

Turpeen osuus (oli käytössä kesä-elokuun puoliväliin 2017) 115,20€

Olkipelletin osuus (turpeesta vaihdettiin olkipellettiin elokuun puolivälissä ja on edelleen käytössä) 235,70€

Rehut: 256,90€

Käytössä Racing Peacemaker ja E-vitamiiniliuos

Psyllium-jauheen osuus 42€

Varusteet: 46,10€ 

2x riimut, takajalan suojat ja head shaker -turpaverkko

Kengitys: 200€

Muut kulut: 131,50€

Arnika-pullo 11,50€

Petteri on hierottu kahdesti, jotka yhteensä kustansi 120€

Kaikkiaan vuodessa Petteriin on mennyt 3035,40€, joista perustarpeiden osuus on 980,40€.

Kyllähän tuolla summalla olisi jo etelänmatkan tehnyt, mutta onneksi on lentopelko! :’D Nyt kun tämän jo itselleen laittoi näin ylös, niin kyllä sitä voi olla kiitollinen ettei äiti suostunut sitä hevosta kustantamaan. Että isoja rahoja tässä pyöritellään ja pistää kyllä väkisinkin miettimään, että on kyllä harvinaisen kallis harrastus.

Mitä jäi vuodelta 2016 käteen?

Vaikka viime vuosi oli tavallaan aika katastrofi etenkin blogin kannalta, oli se myös pitkästä aikaa hyvä vuosi. Vaikka Ressun kanssa yhteistyö päättyikin, oli siinä hyväkin puolensa. Pääsin kokeilemaan arkea pelkän työn kautta ja totuttelemaan vuoden jälkeen oikeasti rauhalliseen tahtiin. Opiskelut kiinnosti paremmin ja tytöt olivat hetkittäin jopa helpompia. Hautajaisissakin tuli käytyä, kun pappani pitkän sairastelun päätteeksi pääsi äitini luokse pilvenreunalle. Se viikonloppu oli ehkä yksi elämäni rankimmista, kun Niko jäi tyttöjen kanssa kotiin ja jouduin käymään sen päivän ainoastaan sukulaisteni sekä vanhimman isoveljeni kanssa läpi.

fullsizeoutput_3b2

 

Jatka lukemista ”Mitä jäi vuodelta 2016 käteen?”

Mia 1v

Vuosi sitten tänä päivänä, me muutettiin. Pienehkö poksahdus oli kuulunut jo edellisenä iltana suihkussa, kun olin tohottanut koko päivän talolla maalaamisen merkeissä iltamyöhään ja luulin pissanneeni alleni. Ei se sitä sitten kylläkään ollut. Koko muuttopäivän supisteli enemmän ja vähemmän. Olo oli aivan kamala, olin kiukkuinen kuin ampiainen vaikka mieli oli iloinen. Onneksi suurin osa muuttoavusta ymmärsi, että h-hetki oli erittäin lähellä ja olin Mariankin odotuksen loppumetreillä kunnon Godzilla, joten osasivat varautua. Muutto oli saatu tehtyä, kissat haettua vanhalta asunnolta ja kabum!
Jatka lukemista ”Mia 1v”