syntymäpäivä

Viikko elämistä takana

Ensimmäiseksi kiitos onnitteluista! 🙂 Hui, pikkuinen on jo 8 päivän ikäinen! Jotenkin tuntuu oudolta, miten aika menee niin nopeasti. Vastahan me oltiin aloittamassa ensimmäistä kunnon yötä sairaalassa osastolla ja juuri tultiin kotiin! Meillä on kaikki hyvin, etenkin kun Marialla alkaa uhma-mustasukkaisuus helpottamaan ja imetyskin sujuu, nyt vielä paremmin kun sain haettua itselleni sähkökäyttöisen pumpun, jolla saa ylimääräiset maidot talteen ja edes yhden yön niinsanottua syöttövapaata. 😉

Ylpeä isosisko 16.7. ♥

Kiitos myös vinkeistä kipeiden rinnanpäiden kanssa – rintakumit ei toimineet edes Marian aikana ja haavaumatkin parantuneet, kiitos äitiyspakkauksen mukana tulleen rasvan. Yöt menee todella hyvin, oikeastaan ihmeellisen hyvin kun Sintti heräilee vain kerran yössä. Yösyöttö on nyt vajaan viikon ajan ollut aina klo 23-24, josta seuraavan kerran syödään vasta 4-6 välillä aamuyöllä. Hyvät unenlahjat kyllä on, mulla ja Nikolla tosin on aavistuksen ahdasta kun nukutaan kaikki neljä meidän sängyssä.. 😀 Vielä on niin paljon laiteltavaa tyttöjen huoneessa, ettei olla viitsitty Mariaa sinne siirtää ja huolettaa jos Marsa kokee omaan huoneeseen liian aikaisin siirtämisen huonona, kun mustasukkaisuus on ollut voimakkaampaa mitä osattiin koskaan edes kuvitella. Ollaan kyllä mietitty, että otettaisiin Marian sänky alkuun meidän huoneeseen ja siitä siirryttäisiin hiljalleen omaan huoneeseen.

♥ 19.7.

Tosin iho-ongelmat tuli nopeammin kuvioihin, mitä Marian kanssa. Sintillä ei selvästikkään iho kestä ”vauvarasvoja” vaan on aiheuttanut ihon kuoriutumista ympäri kehon – Marialla oli sama, ainoat mitkä rasvat sopi oli Aqualan L ja punainen Apobase. Huomenna täytyy käydä apteekissa, kun tänään unohtui. Huoh, iho-ongelmat on vain niin äärettömän kuormittavia kun omassakin ihossa on niin iso hoitaminen että pysyy kunnossa.

Neiti 8 päivää ♥ 19.7.

Eilen ehdittiin hieman juhlia mun syntymäpäiviä, tupareita ja pikkuista. Syntymäpäivä meni kotiutuessa, joten pidettiin kaikki samalla kertaa. Hulinaa riitti, ainakin itse väsähdin päivästä todella paljon kun tämä talo on kuin sauna heti pienenkin auringon pilkahduksen tultua esiin ja jo appivanhempien olo nostatti entisestään lämpötiloja sisällä. Illalla kävi vielä Marian kummit pyörähtämässä kahvilla ja tänään isäni avokkinsa kanssa. 🙂

Kakku meni nopeasti, eikä tosin haittaa yhtään! Nyt päästään taas rauhoittumaan hetkeksi, huomenna soittoa uuteen neuvolaan ja sitten aloitetaankin järjestelemään ristiäisiä. Koko loppukesä menee juhlien järjestelyissä ja koulukin jatkuu todennäköisesti elokuussa, joten kiirettä tulee pitämään!

Happy birthday to you

Karvaiset vauvat, Nöpö ja Lumo saivat erikois hemmottelevan päivän, kun nyt kaksikon yhteisikä on 9 vuotta – Nöpö 5 ja Lumo 4.

07.2014

Nönö alias pappa oli tainnut tajuta, mikä päivä tänään on, kun normaalia enemmän kerjäsi hellyyttä ja oli niin ylpeän oloinen, kun taas Limppu nautiskeli kissanpäivistä nukkuen mun mekkokaapissa, rinsessaluonteinen kun on. 😉

Viisautta ja erittäin pitkäkestoista kärsivällisyyttä saisi Lumollekkin tulla 😉

Lumolle annettiin vielä vuosi ”armoaikaa” kasvaa aikuiseksi ja järkeväksi kissaksi, kun Nöpö pääsee viettämään mahtavia aikuisiän päiviä, eli sylittelyn ja hyvän ruuan parissa mutta vielä ei kummiskaan voida eläkepäivistä puhua. Vanhuksen viisauksia kaivataan vielä pitkään, niin kauan että Lumo jättää pentuajat taakse ja astuu aikuisuuden pöksyihin, ehkä myöskin asteen järkevämpänä ja rauhallisempana. 😀

Lellikakara ♥

Huomenna jatkuu työharjoittelu, tosin eri paikassa mutta jo alkoi sairaslomailu riittämään. 🙂

Viikonlopun herkuttelut herkuteltu.

Ja vieläkin tuntuu se kamala ähky, ällötys ja väsymys! Meni koko viikonloppu singotessa joka paikkaan Nikon synttäreiden takia, joita juhlittiin eilen. Viralliset synttärit oli jo torstaina, mutta ei oikein tykätä kutsua paljoa porukkaa arkena.

Lauantai meni Topin liikutuksessa, jatkettiin samaa mitä torstainakin eli hain nopeampaa reagointia pohkeelle, paljon väistöjä ja kuuntelutaidon parantelua. Jätkä oli ihan huippu, vaikka toinen ratsukko oli samaan aikaan! Oijoi! Siitä sitten suoraan kiireellä hakemaan Niko ja Maria kotoa jotta päästiin kauppaan.
Kotona odotti sitten mokkapalojen teko, kakun täyttö sekä se kamala siivousurakka.. Vihaan siivoomista, etenkin jos on ennestään kamala stressi päällä ja kun aikaa ennen Marian iltajuttuja ja rauhoittumista oli niin vähän, että kiireellä piti kaikki tehdä. Samalla sitten muuteltiin meidän eteisessä järjestystäkin! Miten me aina keksitään tehdä kaikki mahdollinen ja mahdoton silloin, kun aikaa olisi vähiten… Päästiinpähän jo 11 illalla sänkyyn ja nukkumaan.

Sunnuntaina siivoilu jatkui. Nikon äiti on siivousfriikki ja hän näkee pölyä sielläkin, mistä sitä ei uskoisi näkevänsä, joten kaikki pöytäpinnat, mikro, kaapinovet ym. Kakun koristelu (ja siitähän tuli tuttuun tapaan ruma kuin sian pylly) ja sitten jo appivanhemmat tulikin.
Maria näytti vähän kävelytaitoja, vaikka ne ovatkin muutama hassu askel olkkarin pöydän ja sohvan väliseltä matkalta, mutta on sekin jo jotain!
Ehdittiin appivanhempien ja isäni vierailun välissä tilaamaan pitsat ja vietyä Maria hetkeksi nukkumaan.
Hetki heräämisen jälkeen isäni ja hänen avokkinsa jo tulikin, ja sitten taas syötiin kakkua.. Sitten tulikin ystäviä käymään, ja tuntui että nukahdan pystyyn vaikka koko päivän aikana oltiin lipitetty yli 3 pannullista kahvia. En kyllä yhtään sitä väsymystä ihmettele, olin joutunut pistämään tarjoiltavia esille, täyttämään astianpesukonetta ja hoitamaan Mariaa kun Niko viihdytti vieraita. Hassua sinänsä, etten mä koskaan saa istua rauhassa, edes omilla synttäreillä kun miehen retale viihdyttää vieraita kun mä tarjoilen. Reilu peli on persuuksista. 😀

Mariakin nousi seisomaan eilen lattialta suorille jaloille ilman mitään tukea! Otti paljon askeleita ja Nikon tuella käveli pidempiä matkoja. Kohta joudutaan pikkusen perässä juoksemaan, kun kova hinku on päästä kulkemaan jalkojen päällä. 🙂

Mutta nyt lähden syöttämään Marialle aamupuuron, kun se tuossa lattialla höpisee itsekseen ja sormimaalaa maitotipoilla lattiaan. 😀

Maria 1v!

Vuosi sitten oli kaunis aurinkoinen tiistaipäivä kello 08:52. Se oli päivä, jolloin koko elämämme tulisi muuttumaan ja jota varten olimme valmistautuneet 9 kuukautta. Maria syntyi! Siitä hetkestä alkaen, kun näin tyttäreni ensimmäisen kerran, ajattelin että näyttääpä hän äidiltäni. Ikävä tuli samantien, en tiennyt itkeäkkö ilosta vaiko surusta ja ikävästä. Tämän pikkuisen äitini olisi halunnut nähdä, tätä pientä äitini oli odottanut jo siitä saakka tosissaan, kun Niko astui kuvioihin. Ajattelin, että ehkä äitini on tavalla tai toisella Mariassa, jos ei muuten, niin edes ulkonäön kautta. (Olimme äitini kanssa kuin identtiset kaksoset, äitini on mummoni kanssa saman näköiset ym)

Synnytyssalilla kun oli saatu paikat kursittua, tyttö ruokittua ensimmäisen kerran sekä levätty pää selväksi siitä hullunmyllystä lähdin hoipertelemaan suihkuun ja Niko otti Marian siksi aikaa. Suihkusta kun selvisin, maailman kaunein näky odotti. Hoitaja aamupala-tarjottimen kanssa näytti houkuttelevalta, mutta Niko ja Maria. Huomasin, miten tuoreen isän ja pienen nykerön välille oli syntynyt niin vahva ja katkeamaton side, kun nukkuivat nojatuolissa, tyttö isänsä rintakehää vasten.

Siinä mietittiin kätilön, kätilöopiskelijan sekä hoitajan kanssa että miten saadaan Niko herätettyä niin ettei säikähdä. Eikä sitä harmonista tilannetta olisi edes halunnut keskeyttää.

Aamupalan jälkeen lähdimme sitten kävelemään osastolle, ihme kyllä pystyin kävelemään vaikka jalat tutisi ja heikotti. Hetken siinä oltiin perheenä ihailemassa sitä pienen pientä olentoa, joka oli asustellut mahassani. Oli vain niin vaikea tajuta, että meillä oli vauva. Myöhemmin Niko lähti kotia valmistelemaan paikkoja kotiutumista varten, vaikka pari päivää jouduttaisiin tytön kanssa sairaalalla olemaan, mutta olin niin väsynyt että halusin levätä.

18.9.2012, Maria parin tunnin ikäisenä

Ensimmäiseksi tietenkin piti osastolle päästyämme soittaa isälleni, että nyt se 6. lapsenlapsi tulla tupsahti. Tuoreille kummeille piti myös ilmoittaa, että tyttö syntyi terveenä. Marian sylikummi meni onnesta soikeaksi, voi sitä kiljumisen määrää, kun kuuli että hänen ensimmäinen kummilapsi oli maailmassa. Toinen kummitäti oli käynnistyksessä juuri silloin, jonka takia ei päässyt katsomaan heti.

Päivät osastolla meni todella hitaasti. Niko kävi kerran päivässä, mutta vietti silloin kerralla enemmän aikaa meidän kanssa. Kissat ja paikkojen kuntoon laitto työllisti niin paljon kotona. Ensimmäisen päivän ja yön olimme huoneessa kahdestaan, Oli niin vaikea tottua ajatukseen, että olisi herättävä kolmen tunnin välein syöttöpuuhiin. Maria oli pari kertaa asiasta eri mieltä, olisi mielummin nukkunut kuin herännyt kesken kaiken syömään. Monesti nukahtikin kesken ruokailun rinnalle.

Nykerö 18.9.2012

Seuraavana päivänä alkoi imettämisongelmat. Maria ei meinannut imeä kunnolla, koska otetta ei meinattu saada toimimaan. Hoitajien kanssa kokeiltiin tyynyjä, kyljellään oloa ym mutta jotenkin ei meinannut onnistua. Onneksi sitten löydettiin keino, millä tyttö sai pöperöt ja äitillekkin se olisi mukavempaa. Maria oli kuin vampyyri, meinasi monesti itku tulla siitä kivusta! Onneksi tiesin, että Nikolle pystyisin asiasta puhumaan vapaasti ja että hän ymmärsi miten stressaavaa se oli. Odotin myös vieraita, mutta isäni ei uskaltanut tulla kun halusi varjella pientä kaiken maailman pöpöiltä (vainoharhainen) ja anopilla oli flunssa, mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää ja sallittavaa jättää tulematta. Toisin sanoen olin paljon yksin sairaalalla. Onneksi pystyin pitämään yhteyttä ystäviini mm facebookin kautta sekä soittelemalla.

Alkuyöstä saimme sitten huonekaverin, jolla oli ehkä maailman kovaäänisin vauva! Marian kanssa sitten nukuttiin tunnin pätkissä, kun naapurin vauva valvotti. Ymmärtihän sen, toiset ovat kovaäänisimpiä kuin toiset. 🙂

Torstai-aamuna oli lääkärintarkastus Marialla. Kaikki oli tytöllä hyvin ja lääkärisetä totesi, että pääsisimme lähtemään kotia, kunhan oli tyttö kylvetetty ja äiti tarkistettu. Oli niin outoa, kun sai soittaa Nikolle että alkaa järjestämään meille kyytiä kotiin!

Muutama tunti meni, niin hoitaja toi kaikki Marian paperit ja minulle yhteenvedon synnytyksestä. Sitten se koitti, Marialle omat vaatteet päälle ja kotiin.

Saatiin heti ensimmäinen vieras, hyvä ystäväni Tomi tuli Nikon kanssa meitä hakemaan ja jäi kahville ihastelemaan tyttöstä. 🙂 Ensimmäinen ilta meni kotona yllättävän rauhallisesti, syötiin, nukuttiin ja uskaltauduin jopa jättämään Nikon ja Marian kotia siksi aikaa kahdestaan, että lähdin käymään kaupassa lapsuudenystäväni kanssa ostamassa sinkkivoiteita ym tarpeellisia juttuja.

Eniten kotiutumisessa pelotti kissojen suhtautuminen uuteen tulokkaaseen. Meidän onneksemme kissat välillä kävivät vähän varpaasta haistamassa, muuten tekivät tuttavuutta vaatteiden kautta.

Ensimmäinen ruokauni kotona 20.9.2012

Maria 22.8.2012

Jatkuu..