kiukkupäivä

Ei saa

Ei saa ja Ei sovi

Tämän hetken kovimmat lausahdukset by Maria the uhmakakara

Tässä on nyt suunnilleen kuukauden ollut jokin superkiukkuvaihe, en tiedä mistä tuo kaikki kumpuaa.. Kamala läheisriippuvuus, spagettiraivarit, raivoaminen, tavaroiden paiskonta ja itsensä hakkaaminen on jossain aivan uusissa sfääreissä, kun joka ikinen päivä edes yksi tummenetuista asioista tulee meille ”nautittavaksi”.

Aamupäivällä tuli koko 2 vuoden ajalta pahimmat raivarit, yli puoli tuntia vain huuti ja mikään ei ollut hyvin! Ei rauhoittunut syliin ei mihinkään.. Kyllä siinä ideat alkoi loppumaan, kun ruokalautanenkin paiskastiin seinille (ilmoitti kyllä olevansa nälkäinen) ja maidot kaadettiin parketille.. Päätöntä huutamista ja itsensä raapimista ja aikuiset epätoivoisina.

Ulkoilu piristi hetkeksi

Kyllä siinä sitten rauhoituttiin, mutta pinna on Marsalla ollut ihan älyttömän tiukalla, kunnon pingoitettu viulunkieli – vähän jos kiristää niin katkeaa. Pienikin vastoinkäyminen, esimerkiksi dvd ei tule laatikosta pois – räjähdys!

Nyt taas koko ilta on ollut tappelemista ja asioista vääntämistä. Sanoin Marialle että telkkari menee kiinni jos ei nyt uskota (kantoi kissanhiekkaa olohuoneeseen ja kaikkea muuta kiellettyä) ja toistui vain uudelleen niin telkkari meni kiinni. Siitä repesi riemu, ei jessus! Tästäkin keskusteltiin pitkään, ettei se päätön huutaminen mitään auta. 15 minuutia ja hiljaisuus. Nyt pyörii muumit ja ihan hissuksiin istuu sohvalla muovikukka kädessä. Saa nähdä, miten kauan tätä autuutta riittää tai miten nukkumaanlaitto menee.

Ei vain enään mammalla ymmärrys riitä ja pahinta tässä on, että tämä pahenee vielä! Noh, ammattilaiset aina toitottaa että lapsen uhman myötä kasvaa niin lapsi kuin vanhemmatkin. Lohduttaako tämä tieto? Ei todellakaan, ei ainakaan tällä hetkellä.. Parempaa huomista odotellessa! 😀

Laiskottelijoiden päivä

Tänään pidin Mikin kanssa tosi rennon päivän. Käytiin lompsuttelemassa maastossa vähän tutkimassa uusia polkuja ajatuksena että Mikin ei tarvitse stressata muodoista tai muistakaan ”kouluvääntö” jutuista lainkaan vaan saa mennä rennosti kaula metrin pituisena.

Reitti oli kyllä tosi hyvä! Kiersi vanhalle laukkaradalle, jossa oli paikoittain ihan laukkaamista ajatellen hyvä pohja, mutta otettiin ne kohdat pelkästään ravissa samalla saaden hyvää pepputreeniä. Teki kyllä omallekkin päälle hyvää käydä täysin stressivapaa humputtelu tekemässä, kun koko päivä on ollut niin stressaavaa huonojen yöunien takia, kun Marialla oli jälleen nukkumisen kanssa ongelmia.

Pari kertaa Mikki itse myötäsi ravissa hyvin ja rentoutti niskaa.

Tutummalle reitille kun päästiin, niin jätkä hyppäsi jopa pystyyn kun polulla oli pari tukkia, mitkä ei ole ennen siinä ollut joten pasmat meni tunnetusti sekaisin. Asiallisesti hetken ihmettelyn jälkeen päästiin ohittamaan puut ja Mikki pystyi rentoutumaan uudelleen.

Päivän lompsottelut tehty!

Tallille kun päästiin takaisin, purin kamat karsinassa pois jottei ne parit hassut paarmat kiusaisi enempää. Nämä iltatreenit on kyllä niin hyviä, kun paarmojen määrä on 3-kertaa pienempi mitä päivällä!

Mikille tosin iski kamala hellyyspuuska kesken harjailun. Painoi monesti päänsä mun olkapäälle ja piti samalla leukaa ja alahuulta rapsutella. Koita siinä sitten pölyjä harjailla, kun toinen torkkuu olkapäätä vasten.. 🙂

Herra lörppähuuli 🙂

Onneksi Mikin sekä A:n kanssa yhteistyö toimii niin hyvin, ettei tarvitse stressata yhtään mistään! Hyvällä tuurilla vuoden päästä yli 10 vuoden unelmani toteutuu, joten toivon todella ettei Mikin kanssa touhuaminen loppuisi ennen sitä. Mutta päivä kerrallaan mennään! 🙂

Täydellinen päivä – hirveä ilta!

Mä niin nautin, kun H on Jyväskylässä! Ollaan oltu 2. luokasta saakka kuin paita ja pylly, joten eroaminen Jkl – Tre välillä oli tosi rankka. Joten täytyy ottaa kaikki ilo irti, kun likka on täällä tai mä olen Treellä. 🙂

H tuli jälleen aamupäivällä kahville, joka myös tyynnytti myrskyn nimeltä Maria. Heillä oli taas niin ihanan näköiset leikit ja touhut yhdessä, molemmista oikein paistoi se onni, kun saavat olla toistensa seurassa! Mä aina tiesin, että H on paras sylikummi, mitä tyttäreni voisi koskaan saada! ♥ Tytsyistä tuli kuviakin napsittua, mutta haluan pitää H:n ns. kasvottomana, joten kuvat jääkööt koneeni uumeniin. 😉

Käytiin myöhemmin sitten kaupungilla kahdestaan lounaalla ja vähän shoppailemassa! Löysin Marialle aivan ylisöpön kesämekon, kun tytöllä ole muita mekkoja paitsi sellaisia mitkä menisi talvella pitkähihaisen bodyn kanssa.

Name It:n mekko. Värejä oli monia, mutta pitäähän prinsessalla olla jotain vaaleanpunaista 😉

Loppuilta alkoikin mennä ihan tuhottoman vaikeaksi. Ruokaongelmat ilmenivät taas ihan rytinällä ja eipä Maria ollut edes nukkunut kuin maksimissaan tunnin päikkärit.
Nuo ruokahommelit voi johtua kyllä hampaistakin, kun rassaa ikeniään tosi voimakkaasti ruisleivän paloilla ym karheilla eikä lämmin ruoka maistu kunnolla. Jogurtit ym kylmät menee hyvin, mutta vähänkin lämpöinen ei kelpaa.

Ja nyt sitten nukkumaanmeno – ei mitään tolkkua.. Riehui omassa huoneessaan yli puoli tuntia ja meillä on se tapa, ettei iltaunilla haeta sänngystä ilman kunnon syytä. Ei keksitty enään muuta, joten Niko lähti lukemaan Marialle iltasatua (onneksi meillä on nojatuoli tytön huoneessa!), ja yksi kokonainen satu ja toisesta vajaa puolet ja nyt on tyttö unimasaa moikkaamassa! Ah, hiljaisuus.

Nyt on sitten Marian huonekkin valmis! Oli sen hyllyn ostaminen hyvä päätös, avarsi huonetta niin paljon eikä hoitopöytä ole liikaa tytön holleilla, kun tuppaa kolistelemaan nuppiaan aina johonkin. 😀

Pyörremyrsky nimeltään Maria

Voihan uhman poikanen! En kestä enään, kaljuunnun kohta. Tuo meidän pieni terroristi on kyllä niin mahdoton.. Perässä saa juosta koko ajan, kun siellä missä menee Maria on myös tavarat levällään tai rikki. Pengotaan kaappeja ja suututaan jos siitä asiallisesti sanotaan. Kissojen ruoka- ja juomakupit on soppakattiloita, ja jos tästäkin erehdyt nätisti sanomaan, niin sieltä tulee niin järkyttävä hepuli ja kupit lentää.

Tänään aamulla Marian mielestä Nöpö ei tarvinnut ruokaa, joten oli kaatanut nappulat pitkin keittiötä ja ottanut ruokakupin omiin leikkeihinsä. Vissiin vedetkin oli saanut kupista lentoa. Ja kaikki tämä ehtii tapahtua jo sillä välin, kun kaadat maitoa tuttipulloon! Siis 10 sek selkä Mariaan päin, niin ydinsota on valmis!

Ja ne hiton spagettiraivarit.. Miksei kukaan kertonut, että lapsen kanssa elämä voi olla näin hemmetin stressaavaa kaiken maailman uhmaikien ja spagettiraivareiden kanssa? 😀 Kaikki hehkutti aina, miten ihanaa se on läpäläpä. Tällä hetkellä sielu lepää, kun se pieni tuholainen on nukkumassa. Ja jotenkin tuntuu, että tämä kaikki on vaan pahentunut sen jälkeen, kun tutti otettiin pois.

Onneksi Nikon porukat ottaa Marian tänään pariksi tunniksi, joten saadaan edes sen verran hengähdystaukoa. Maria osaa olla niin täydellinen, välillä tuntuu että likka osaa lukea ajatuksia kun on niin hienosti käyttäytyvä, mutta kolikolla on kaksi puolta. Sieltä aina jostain kummahtaa tää mun suvulta tullut tulinen tikittävä aikapommi. Huooooh!

Toivottavasti pelastus tulee pian, koska tämä käydään uudelleen vielä teini-iässä ja sillon mulla kyllä on ideat loppu, jos nyt meinaa tehdä tiukkaa.. 😀

Bin laden vielä hyvällä tuulella… 😀

Kaunis ja kylmä päivä

Tänään sää on kyllä hellinyt todella ihanalla auringonpaisteella, mutta kamala tuuli oli. Käytiin taas anoppilassa, kun meillä muutenkin on sunnuntait jotenkin tylsiä, jos ollaan kotona joten miksei sitten vietettäis päivää anoppilassa.

Marialla on ollut jo eilisestä saakka kauhea uhmakiukuttelu päällä ja aamullakin heräsi jo 05:45… Nukkui sentään kolmen tunnin päikkärit myöhemmin aamulla. Ajateltiin sitten, että jaksaapahan leikkiä mummolassa, mutta arvattiin väärin. Melkein heti, kun ovesta päästiin sisälle alkoi niin järkyttävä kiukuttelu että huhhuh! Mikään ei kelvannut, ja kaikki oli Marian sanoin kakkaa.
Saatiin sitten syötyä, kun appivanhemmat oli kokkaillut ruokaa ja Mariakin sai maistella perunamuussia ym mutta silti kiukuttelu jatkui, lähdettiin pihalle.

Onneksi olen niin laiska raijaamaan autosta turhat tavarat pois, niin alkuvuodesta lähtien on ollut pulkka takakontissa, niin kävin sen nappaamassa ja Maria kyytiin. Eipä ollut kiukkunen likka enään. 😉 Törmättiin myös Nikon veljiin ja toisen veljeksen koiriin ja Mariahan innostui! Pojulle ja Harmikselle koko ajan haukkui omalla tavallaan ja halusi kovasti rapsuttaa. 🙂 Piti myös päästä näyttämään, miten hienosti iso tyttö jo osaa kävellä kengillä ulkona ja oli niin onnellinen tyttö kun sai kovasti kehuja.


Meinasi ruveta suututtamaan, kun pulkkakyyti tyssäsi äidin kuvaamisen takia 🙂	// 16.03.2014

Ulkoilun jälkeen mentiin juomaan sisälle sumpit ja kiukuttelu oli vähentynyt huomattavasti. Kyllä sitä kitinää kuultiin, mutta onneksi kaikki se kiukkuenergia meni Nikon isoveljen mulkoiluun, niin unohti olla tuhma tyttö.
Kyllä oli mummo ja pappa ihmeissään, kun muutamassa päivässä niin kiltistä tytöstä on tullut kunnon mielenosoittaja. 😀 Meille tämä on niin arkipäivää jo, mutta kyllähän sen ymmärtää että sellaisten ihmisten silmään tuollainen käytös Marsalta on outoa, kun yleensä on osannut kyläilessä käyttäytyä ja jota näkee vähintään kerran viikossa.

Kotia kun päästiin, oli tyttö yllättävän hyväntuulinen! Yleensä Maria on kiukkuisempi kotia tultaessa, mutta tänään on ollut yllättävän rauhallinen ilta.
Tein Marsalle iltapuuroonkin mansikkakeittoa, jotta puuro menisi paremmin alas. Ei riitä yöksi pelkkä jogurtti leseillä + leipä, kun herää kesken unien ja nukkuu muutenkin koko yön todella levottomasti. Tämän aamuisen ihmeheräämisen syytä ei olla keksitty, oli kuitenkin niin pirteä herätessään. Tiedä sitten. 🙂 Jospa huomenna saataisiin nukkua edes sinne 8 asti, kun Niko jää tekemään töitä kotiin.

Mitäs teidän lukijoiden päivään kuuluu? 🙂