Vähän jäänyt roikkumaan tämä. Ensin ajattelin, etten tee tästä mitään postausta, koska oli täysi farssi, mutta itselle muistiin lähinnä että on käyty.

Ensimmäistä kertaa jopa jännitti mennä radalle. Valmentajan kanssa oltiin juteltu (tai lähinnä kaipasin vahvistusta omille ajatuksille, että helpotetaan radalle, josko menisi paremmin), kun b:n rata oli keväällä ollut ihan jees, mutta Petu oli todella jännittynyt kuten aiemmillakin kerroilla, veikkasin että on varmaan vaan rutiinin puutosta ja ratajännitystä – kuulemma etenkin nuorilla hevosilla ja kokemattomilla kisahevosilla tätä esiintyy.

Verkka meni jotenkuten – ei lyhyen radan aidoissa oikein mahtunut tekemään siellä pyöriessä kaksi muutakin ja itse olin meidän ryhmästä ensimmäinen tai toinen starttaaja. Jonkinlaisen verkan sain aikaiseksi, radalla oli yllättävän hyvä fiilis. Petu oli koko ajan mun kanssa yhdessä, lopputervehdykseen tultaessa oli jotenkin todella väsynyt, kun koko radan päätin ratsastaa niin hyvin kuin pystyin.

Mutta ainoat selkeästi hyvät kohdat oli alkutervehdys, lopputervehdys (jossa Petu kuitenkin valui ja alkoi painamaan kättä vasten) ja askeleenpidennys ravissa. Muuten jos tuomarin kommentteja ja pisteitä on uskominen, niin huonosti meni ja olisi kannattanut jättää menemättä, mikä oli alkuperäinen suunnitelma, kun Petu oli ollut todella huono pidemmän aikaa ennen starttia.

Noh, ne oli rataharjoitukset ja jos siellä hevonen on jäykkä niskastaan, niin minkäs sille voi. Edellisessä postauksessa avaan näitä juttuja enemmän, ei ollutkaan niin monimutkainen ratkaisu näihin meidän ongelmiin, mitä olisi kuvitellut.

Prosentteja tuli joku 57 ja risat, tuomarilla oli selkeästi ”lempparit” ja muille sitten antoi todella tiukalla skaalalla pisteitä. Tämän jälkeen ajattelin, että lopetan koko homman ja jatketaan vaan puskamopoilua metsissä eikä enää tavoitella mitään. Lopetin valmennuksissa käynnin ja hinkkasin minkä jaksoin itsenäisesti. Piti ottaa aikalisä ja miettiä, mitä harrastukseltaan enää haluaa ja tämä oli ehkä paras päätös ikinä – näin jälkikäteen ajateltuna. Motivaatio on. eri tavalla huipussaan ja saa nähdä, että jos ensi kesänä järkätään taas, että miten mahtaa mennä kun lähtötilanne on aivan eri verrattuna viime vuoteen.