Me selvittiin! Keskiviikon ratsutus ja torstain valmennus ei luvannut hyvää tämän päivän kisasuoritusta ajatellen, mutta niin me selviydyttiin alkutervehdyksestä lopputervehdykseen.

Petulla meinas jalka olla vähän raskas, toisaalta oli ehkä ihan hyvä että tällä kertaa jännittyminen näyttäytyi hidastumisena ja pää jäi hieman turhan ylös eikä laukat toiminut lainkaan. Verkan perusteella ajattelin että laitan kannukset, jospa niillä saisi sitä tarvittavaa buustia vähän etenkin laukkaan mutta ratavideota katsottuani tajusin että eihän ne mitään auttanut kun ei juuri lainkaan koskenut hevoseen. Että niin hienosti meni, turhaan oon näköjään kannuksia pelännyt käyttää.

Pöytäkirjaan yleisinä kommentteina tuli: ” Hieman jännittynyt tänään. Hyvin tsemppasit tänään radan läpi. Kaunis hevonen ja tarmokas ratsastus. ” Prosentit 60,68%

Radalta tuli pisteitä aina 4 sinne 7,5 – Laukassa rikot ja jännittynyt askel rokotti. Kuitenkin ravi-pätkistä tuli kutosta ja seiskaa, lopputervehdyksestä 7,5. Tarkemmat tiet olisi saanut olla, mutta kuten meidän valmentajakin sanoi, niin ravi on Petulla nykyään jo sen verran tasapainoista että jos mä saan sen hengittämään ja pysymään rentona, sieltä tulee helpot pisteet. Taipuminen on nykyään hyvää, joten jos kulmat olisin ratsastanut paremmin, olisi pisteet todennäköisesti ollut parempia. Mutta ensimmäinen kerta molemmille ja mulla oli työ muistaa rata kunnolla, vaikka autossa vielä Nikolle sen selostin kaikkineen hyvin muistista, mutta jännitys oli liikaa ja verkkasin huonosti. Mutta hyvä kokemus hevoselle ja kuskille, ehkä sitä vielä joskus uskaltautuu kotitallilla pyörähtämään aidoissa.

Jatketaan harjoituksia ja toivotaan että laidunkausi alkaisi kohta olemaan taputeltu. Näkyy jo hevosten välisessä kemiassakin että alkais riittämään.