Olohuoneen remontti part 1

Ja näin päästiin vihdoin remonttihommissa edes hieman eteenpäin. 7 vuotta asumista takana ja kolme vuotta odoteltu että saataisiin aikaiseksi aloittaa (tai että mä uskallan pistää tuumasta toimeen). Lapset lähti kuun taitteessa Tampereelle viikonlopun viettoon ja me Nikon kanssa sitten päädyttiin pyörähtämään Kodin Terran tyhjennysmyynneillä, josko sieltä löytyisi meille tykötarpeita seinän remonttia ajatellen. Löytyihän sieltä, tosin ei alkuperäisen värin mukainen, mutta tuo on jopa ehkä hieman kivempi noin kun on hieman tummempi.

Mutta aloitellaas siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. Meillä oli semmoiset 70-luvun karvoja imevät tapetit, mistä ensimmäinen kerros revittiin jo silloin reilu 3 vuotta sitten pois, jolloin jäi vain tapetin ”pohja” jäljelle. Tämän alla oli kuitenkin vielä kolme muuta tapettikerrosta, pari kerrosta pinkopahvia ja kuitulevy (vastaa tarkoitukseltaan nykypäivän kipsilevyä), joten voin sanoa että hommaa oli pikkuisen. 😀

Pysäytyskuva videosta

Kun oltiin saatu noin puoli neliötä purettua, laitettiin koevedot maalilla seinään ja odotettiin aamuun että nähtiin, miltä väri näyttää luonnonvalossa. Kissathan oli mulla apuna koko ajan, Pikkarainen tuli olkapäille tarkastamaan pari kertaa että miten seinän purkaminen luonnistuu. Nöpö tyytyi tapittamaan mua tuolilta ja valittamaan sylittelyn puutteesta.

Oltiin aivan varmoja, että seinä on leveää lankkua, mutta sieltä putkahtikin vähän enemmän historian havinaa. Kyseessä on 40-50 luvulla käytettyjen kuljetusarkkujen päätylevyjä, aivan oikeasta reunasta löytyi polttomerkkaus missä oli RW 13ERÄ 1/42 50KG. Tämä oli todennäköisesti ollut sotien aikaan panosten kuljetuslaatikko.

Noin 2,5 vuorokautta siinä meni, että saatiin valmista. Käytiin vielä viime hetken löydöt tekemässä Terrassa eli nuo tikkaat joista tehtiin kirjahylly. Meillä kirjoja ei pursua nurkista, joten koettiin että oli oikein passeli käyttötarkoitus ja saatiin ne tuolta tv-tasolta pyörimästä johonkin siististi.

Tämän tultua valmiiksi totesin, että joku muu saa hoitaa loput kolme seinää, jotka olisi tarkoitus maalata vaaleiksi mutta vanhan ajan pintamateriaalit todennäköisesti korvataan kipsilevyllä tai muulla vastaavalla vaikka kuinka haluaisinkin kunnioittaa vanhaa.

Suurin stressi ohi

Tai niin me luultiin vielä keskiviikko aamuna, kun maanantaina meistä tuli lainallisia (eli 25-30 vuodeksi superköyhiä :D) ja sen vastineeksi omistajuus talosta siirtyi meille. Nyt meillä on oma koti maalla jonka hallintaoikeus siirtyy viimeistään 12. päivä. Ollaan siis pakkailtu, tai nyt Niko on pakkaillut kun mulle tuli ponnistelukielto loppuajaksi, jos meinataan saada pidettyä matkustelija lähellekkään laskettua.

Neuvolassa mulla oli oman terkkarini sijainen, joka oli kyllä oikeasti asiansa tietävä ja osasi jo kohdun painelusta ja mittailuisa yms sanomaan, että paikat on kypsät aukenemista lukuunottamatta kun sitä ei tarkistanut. Mutta kaikki on muuten valmiina, sintti on kiinnittynyt tiukasti lantioon, kudokset pehmenneet lisää (enteilee kuulemma synnytystä lähiviikoille) ja myös pikkuisen sykkeet on lähteneet tippumaan hiljalleen alaspäin, mikä Mariankin kanssa oli viikkoa ennen synnytystä tapahtunut, josta sitten liikkeet alkoi vähenemään. Tänään saavutettiin 38 viikko, joten jos tosissaan meinattiin saada eri kuntaan tämä pikkuinen syntymään, niin täytyy pitää jalkoja ristissä ja nostaa jalat ylös. 😀 Muuten ei ollut mitään kummempaa, verenpaineet alkaneet nousta normaaleihin arvoihin, hb oli 98 mikä on pykälän verran noussut toukokuusta. Ihme kyllä että on noussut, kun en ole muistanut tässä välissä syödä rautaa kun ehkä max 4 tabletin verran, hupsista! 😀

Käytiin toissapäivänä hakemassa pihalle terassikalusteet, vielä pitäisi kaikkea muutakin hankkia, mm. ruohonleikkuri, puutarhaletkua ja mitähän kaikkea. Kauheasti olisi itsellä suunnitelmissa pihaa varten. Mitään isoa ei sinne nyt olla tekemässä, kun joudutaan parin vuoden sisään tarkistamaan salaojien kunto, joten mitään pysyvää ei seinien vierustoille tehdä nyt, vaan esim. kissatarhakin valmistellaan niin että voidaan tarvittaessa siirtää, kun aletaan kaivamaan seinustoja auki.
Tänään mennään viettämään talolle viikonloppua, kun entinen omistaja lähtee reissuun joten talo on tyhjä ja saadaan onneksi samalla viedä tavaroita. 🙂

Nyt tuli kuvaton postaus, mutta en jaksa kaivaa kameraa nyt esille jossa olisi kuluneilta päiviltä joitain kuvia, mutta ajattelin tänään napsia lisää kuvia niin voisin jonkinsortin kuvapostauksen tehdä. 🙂

Isoja muutoksia tulossa

Oho, viime postauksesta vierähtänyt kauheasti aikaa ja onhan tässä ehtinyt myös tapahtuakin!
Raskaudessa viikot vähenee, mikä lisää kamalaa stressiä kun kaikki on vauvaa varten laittamatta. Ei haluta tähän nykyiseen kasata sänkyä tms, kun pakkaillaan tavaroita – me ostettiin nimittäin talo! Kauppakirjat kirjoitellaan ensi maanantaina joten pakkailut on aloitetettu tohinalla tänään, kun haettiin appiukolta lihalaatikoita ja vuokra-asuntokin saatiin irtisanottua. Huh, alkaa käydä jännittäväksi! Meillä olisi periaatteessa vain yksi viikko aikaa siirtää isot tavarat tästä nykyisestä uuteen jos pikkuinen syntyisi samoilla viikoilla kuin siskonsakin, menee tiukille. 😉

Taitaa tulevaa siskoa vähän jännittää 😉 18.6.2015

Neuvolassakin on käyty, paineet on nousujohdanteiset olleet nyt kahdella kertaa ja turvotus on ehkä aavistuksen muuttunut runsaammaksi, mutta ei mitään hälyyttävää ole. 🙂 Sf-mitta aiheuttaa päänvaivaa neuvolaterkassa, kun on liian pieni kuulemma mutta ei siltikään laita lähetettä Gravidaan. Ei mua itseäni huoleta mitat, ihmetyttää vain kun jos kerta ammattilaista häiritsee mutta ei laita eteenpäin asiaa? Tiedä sitten, terkkari on muutenkin niin kummallinen ja viime kerralla Nikokin huomasi sen,

Rakkaus ♥ 18.6.2015

Mariakin voi ihan hyvin, puhe kehittyy koko ajan vahvemmaksi ja selvempiä lauseita tulee todella paljon. Uhmailut on vähentyneet nyt kun on likka saanut olla kotona meidän kanssa. En tiedä onko tuo vain niin fiksu, että haluaa tankata kaiken huomion nyt itselleen kun kohta joutuu jakamaan meidän huomiot vauvan kanssa. Onneksi ollaan kummiskin alusta saakka otettu Maria raskauteen mukaan ja nyt vielä enemmän puhutaan vauvasta. Mariahan hurmioituu nykyään vauvoista ja on kiinnostunut kovasti, joten helpottanut valmistelemista kun on voinut kertoa että tuollainen pieni tulee meillekkin kohta. Se että ymmärtääkö tai sisäistääkö Maria sitä vielä, ei voi tietää mutta onpahan aina puhuttu avoimesti vauvan tulosta. 🙂

Ihana, kivulias päivä

Etsittiin, löydettiin ja nyt tarjottiin. Niin monta huonoa, välissä täydellinen ja senkin jälkeen vielä huonoja. Tänään sitten ajeltiin Nikon isoveljen kanssa katsomaan tämä täydelliseltä tuntuva uudelleen, jotta saataisiin varmuutta meidän päätöksille. Mitään isoa ja kriittistä ei löytynyt, joten vähän aikaa sitten tehtiin ehdollinen tarjous talosta, joka on vanhempi mitä äitini olisi, jolla hameenhelmat vähän jo vilauttelee mutta se tuntuu kodilta! Ajeltaessa tuli olo, että kotiin ajaisi kunnes alkoi ärsyttämään kun tajusi ettei se vielä ole meidän koti.

Pystyin sieluni silmin näkemään, kuinka Maria juoksee kesällä aurinkoisella kelillä paljain varpain isolla nurmisella pihalla, missä ei ole myyränkoloja tai muitakaan vaaranpaikkoja, Niko grillaisi samalla kun me pienen Sintin kanssa syötäisiin keittiössä. Se rauha ja hiljaisuus, sitä me kaivataan ja sitä tuolla myös olisi. Tilaa majoittaa pitkän matkan sukulaisia ja muita ystäviä, jos vaikka saunailta venähtäisi. Ei ole tilasta puutetta! Kaiken lisäksi siinä lähellä olisi parikin pienempää tallia, johon sitten joskus voisi saada hevosensa majoitettua, kunhan sellainen ensin hommataan. 😉

Tämän ihanan tunteen rikkoo taas oma olo. Järkyttävä leukasärky yhdistettynä täynnä oleviin nenäonteloihin.. Voi persiis sanon mä, en pääse sohvaltakaan ylös ja leukoja saa auottua kuin sen verran, että lusikka menee nippanappa suuhun. Onneksi keskiviikkona on konsultaatioaika hammaslääkäriin (voitin pelkoni osittain ja uskalsin sen ajan varata) ja toivotaan ettei kauhean kalliiksi menisi tuon kaluston kunnostaminen. Vuonna -97 tehty oikomishoito aloitti nyt sitten kunnon kivut, kun ei vaan legot mahdu tulemaan..

Toivotaan vaan eniten, että tarjous meni läpi ja huomenna lyömään asiat pankin kanssa lukkoon 🙂 Pitäkää peukkuja!

Pessimisti ei pety

Kaikki on pa*kaa, kunnes toisin todistetaan

Kekkasimpa itselleni uuden moton nyt tähän talon etsinnän ajaksi. Tottahan tuo on, pessimisti ei pety ja mihinkään et voi täysin luottaa, ennen kuin todisteet toimivuudesta ja muusta pienestä on lyöty tiskiin. Nyt ymmärrän, miksi isäni meinasi repiä pelihousunsa ja menetti lähes mielenterveytensä kun etsivät omaa kotiaan, tämä on niin syvältä! Ensin olet onnesi kukkuloilla, kun netistä löydät hyvän oloisen ja hintaisen talon, menet katsomaan ja odotat että pääset kuntotarkastukseen mukaan ja melkein kamatkin on valmiiksi pakattuina – kunnes tiputetaan pommi.
Toinen yritys, ”Pienellä laitolla oman näköinen koti” – täyttä shaibaa! Katon korotukset, terassi rakenteineen päivineen irti ja täysin uusiksi, kylpyhuone, keittiö, olohuone, parvi – kaikki uusiksi! Hauskin oli parveke, tai no ”parveke” johon mentiin parven ovesta suoraan kuistin katolle. Ei ollut turvalaitoja missään. Että morjens!
Tänään kummiskin tuli pieni toivon ja valon kipinä täydellisen flopin jälkeen, ehkä niitä pieniä helmen kaltaisiakin on, mutta epäilyttää! Ahdasta, Marialle tosin olisi hobittiluolaa yläkerta täynnä, mutta silti. Miten sinne mahduttaisi kaksi teini-ikäistä ja kaksi aikuista? Siinä vasta pulma, kyllä vain. 
Huomenna olisi kaksi näyttöä, toinen vaikuttaa liian täydelliseltä, joten otetaan tuo pessimistin asenne varuilta korvan taakse mukaan, eikä lyödä ylimääräisiä toiveita ilmoille. Mennään, katsotaan ja sitten todetaan.
Tämä stressintynkä selvästi vaikuttaa jo mahaankin, koko päivän jo koululla supistellut kipeästi mutta epäsäännöllisesti ja nyt illan on ollut niin äärettömän paha olla, että Marian pään paino tuntui liian raskaalta mahalla. Onneksi saatiin puhuttua perjantai etäpäiväksi, jotta saadaan pitää pitkä viikonloppu ja mama saa mahansa kanssa nukkua! Liitoskivut ja lantion löystyminen – tervetuloa! En olisi teitä kylään halunnut, mutta pakko se on taas hyväksyä. Onneksi perjantainakin voi sanoa, että vielä 9 viikkoa…

Onneksi ei ole kiire vaan ajan kanssa katsellaan ja etsitään se meidän täydellinen talo! Mitään hökkeliä ei oteta, se on saletti. 🙂