Kategoria: ruoka

Nirsoilun aika ei ole ohi

Kun ikää tulee lapselle lisää sekä tietoisuus kasvaa asioita kohtaan, alkaa myös löytyä mielipiteitä erilaisiin asioihin. Esimerkkinä tälläisistä voisin sanoa vaikka värit sekä ruoka. Eilisillä sänkyostoksilla Maria ei suostunut menemään testisänkyyn missä oli siniset lakanat! Kaikkiin muihin sänkyihin, missä oli vaaleanpunaiset lakanat, suostui menemään. Eli mahdollisesti lempiväriksi on muodostumassa punainen, joka näkyy myös esim ruokapurkkien valinnassa. Ei syödä banaaniviilistä jos vaihtoehtona on mansikkaviilis. Näin siksi, koska banaani on keltainen ja mansikka punainen – Maria tykkää punaisesta. 
Ruokailut on muuttunut meillä ihan hullujenhuoneen kovimpaan biletysmeininkiin. Jos ruoka näyttää joltain ei niin houkuttelevalta Gurmeekarmeelta, väännetään asiasta kättä jotta saataisiin edes maistatettua. Sitten kun ruoka saadaan suuhun niin hetken mietiskelevien ilmeiden jälkeen kuuluu yleensä ’mmm’, eli Maria tykkää.
Tähänkin voisin heittää lihaperunasoselaatikko – ihan karmeaa shaibaa ulkonäöllisesti mutta maistuu kyllä! Hernekeittoon ei ole vielä tänä päivänäkään koskenut kielellään, ei edes lempi kummitädin syöttämänä (H:ta Maria taitaa rakastaa, kun syö mitä vain ja ongelmitta verrattuna muhun tai Nikoon! :D). Eihän se purkkihernekeitto mitään kaunista, 5 tähden michelin ravintolan tasoa ole mutta pitäähän kasvavan lapsen syödä!
Avokadon maistelua 21.10.2013
Olen vain koittanut miettiä pääni puhki, kuinka saataisiin Marialle takaisin se kokeilunhalu. Marialla taitaa olla vain niin kova omapää (niinkuin äidillänsäkin), johon ei tietenkään auta lepsu mummo ja lellivät kummit, hehe! Vaikka kuinka yrittää vaihdella ruokia että lounaalla ja päivällisellä on eri ruuat, mutta eihän se niinkään voi mennä että Maria istutetaan syöttötuoliin ja kamala tappelu saadaan aikaiseksi vain sen takia, että ruoka näyttää ällöltä. Onneksi tuo älypää ei ole tyhmä – kolme lusikallista maistetaan, jonka jälkeen ei tarvitse syödä jos aiheuttaa oikeasti yökkäysreaktion. Yleensä menee kyllä koko satsi mitä annetaan ja ”palkintona” saa ksylitolipastillin.
Pitäisi vain koittaa keksiä jokin keino, millä saisi Marian huijattua maistelemaan ilman sitä järkyttävää spagettiraivaria. Ideoita?

Super päivä!

H tuli tosiaan tänään jo aikaisin aamupäivällä Jyväskylään ja viettämään Marsan kanssa laatuaikaa! Oli pikkulikka niin onnessaan, kun kummitäti toi kaksi koiraa mukana ja sai lähteä H:ta kävelyttämään sormesta pitkin kämppää ja pitihän sitä neidin myös saada esitellä oma huonekin kummitädille. 😉
Lähdettiin kahvien jälkeen ulkoilemaan ja päädyttiinkin vahingossa pienelle uimarannalle, jossa Maria pääsi kahlaamaan ja heitettiin me aikuisetkin talviturkit jaloista. 😀 Oli vielä suhteellisen kylmää järvivettä, mutta jospa sitä kuukauden päästä uskaltaisi käydä ihan uimassakin. 🙂 Nyt on vaan älyttömät vesikellot varpaissa, kun ballerinat ei ole ehkä ne parhaimmat pitkän matkan kävelykengät..
Reipas tyttö halusi itse kävellä kotiin, kun vaunut oli ihan tylsät! 🙂

Kotiin kun päästiin, haettiin meidän hylly H:n autosta. Onneksi paras ystävä asuu Tampereella, niin saa helposti Ikean tavaraa kyytiin, jos ei muuten ole tarvetta hetkeen käydä itse shoppailemassa. 🙂

Hylly pystyyn Marian ollessa unilla ja mihin mä Nikoa tarvitsen, kun taidan olla turhan kätevä vaimo – ei tuottanut hyllyn kasaaminen yksin mitään ongelmia, vaikka tähän mennessä oon menettänyt niin monesti ikean kasattaviin huonekaluihin hermoni. Ruotsalaista laatutyötä – ja pyh! Ei ole kenkäkaappi vieläkään kasattuna, kun laatutyö pissi mua silmään!
Nöpönhän piti heti päästä tekemään laaduntarkistus, ja perässä tulikin Lumo. Sen aina tietää miten käy,  kun lauman kunkku ja se mukamas kunkku änkeää uuteen paikkaan samaan aikaan..

Nöpö yrittää alistaa wannabe-kuningasta 😀 
Tuunattua kanacaesar -salaattia. 
Kun oli huilattu hetki kotona ilman kiirettä ja syöty hyvin, lähdin Puuppolaan liikuttamaan Miketsun.
Oli pöllöenergiaa ihan älyttömästi, säikkyi millon mitäkin ja välillä selkään tuntui että olisin ratsastanut enemmänkin strutsilla kuin hevosella.. 😀 Selkä tuhannen notkolla ja pää ylhäällä, jotka sitten onneksi nousi ja pyöristyi sekä nuppi tippui mukavasti.
Jätin laukat tältä päivältä, olisi tullut vaan ruumiita. Ravia saatiin vietyä taas aavistuksen eteenpäin, ja väistöjäkin tuli! Oho, yllätyin ihan täysin! 
Tänään pystyttiin myös menemään ihan löysillä ohjilla, toisin sanoen länkkärityylillä melkein koko reissu. Mikki on vaan niin ihanan herkkä, että pystyy niin pitkälle pelkällä istunnalla menemään. Ainoastaan autojen tullessa kovempaa vastaan otin kevyelle tuntumalle siltä varalta, jos olisi lähtenyt sinkoilemaan. 
Ilta-auringossa maastoilu! ♥ Ja aina korvat hörössä! 🙂

Tuunattua makaronilaatikkoa

Tänään oli taas se päivä, kun tehtiin sitä niin perussuomalaista tylsän väristä ruokaa. Mutta minkäs teet, se on niin helppo ja kestää pari päivää. Mariakin tykkää, niin why not?
Meille kyseinen ruoka on tullut ”uudelleen markkinoille”, itse olen viimeksi syönyt ko sapuskaa yli 5 vuotta sitten. Syy siihen on se, etten syö lainkaan nautaa ja possua vain pihvinä, minkä isäni on paistanut ja maustanut. Joten nyt sitten ollaan muutaman kerran tehty broilerin paistijauhelihasta ja siitä tuli sitten ihan ehdoton lemppari!
Eilen illalla oli broikku sitten meidän tuurilla loppunut, joten vähän epäluuloisena otettiin kalkkunan jauhelihaa. Lisäksi laitettiin herne-maissi-paprika -pussi ja avot! Paljon värikkäämpi, makeampi ja parempi kuin tavallinen! Myös meidän ”vihaan herneitä, vihaan maisseja” -mielipiteen omaava likkakin söi, jopa ne inhokit valittamatta! Lopputuloksena on nyt, että vajaa puoli vuokaa jäi huomiselle, jospa me sillä pärjätään.. 😉

Uuniin menossa
Valmista. 🙂

Loppuun vielä pari kameran muistista löytynyttä kuvaa 🙂

Lumo ♥
Hyvä ruoka, parempi mieli 🙂

Muistakaa niitä kysymyksiä aikasempaan postaukseen! 🙂

Joulustressi

Ihan hirveä stressi päällä koko ajan. En tiedä, stressaanko tätä joulua jostain syystä enemmän kuin viime vuotta vai mikä siinä on. Yöllä olin nakannut vihkisormuksen lattialle sormesta ja vissiin kihlasormustakin olin yrittänyt, muttei ollut lähtenyt sormesta (puoleen väliin saakka olin saanut unissani nykäistyä). Lantio ja lapa jumittelee koko ajan, väsyttää ihan sikana ja ei ajatus toimi. Hermot on kireellä eikä mistään tuu mitään..
Onneks Topi oli suhteellisen hyväkäytöksinen tänään, niin helpotti hetkeksi.

Mutta kaupat… Ihan täynnä porukkaa ja joku mummeli sai hirveän hepulin kun olin nappaamassa omaan kärryyn joululaatikoita. Jäätävä päpätys siitä, että olin muka viimeiset ottanut, vaikka hyllyttäjä-poika laittoi laatikoita lisää hyllyyn.. Kassoilla hirveä riehuminen ja valittaminen. Huoh.. Onneks en oo enään kaupan kassalla hommissa..
Mikä joulussa ajaa ihmiset ihan totaalisen hermoromahduksen partaalle, vuosi toisensa jälkeen? Itse oon yrittänyt olla stressaamatta, mutta vaikeaa se on, kun koko joulu on ihan auki. Piti illasta mennä isälleni syömään meidän pesueen ja isoveljeni kanssa, mutta isäni avokki on ”kuolemantaudissa” (tosi paha tulehdus nielussa), niin sinne ei Mariaa todellakaan viedä. Aamusta ainakin ollaan kotona, käyn Topin liikuttamassa, sitten tuleekin Nikon kaima ja Marsan sylikummi Tampereelta ja jossain rakosessa pitäisi syödä appivanhempien kanssa meillä ja vissiin availla lahjoja. 🙂
Äidin ollessa elossa, joulua aina odotti. Koko perhe oltiin sovussa kuin sopulit, saman pöydän ääressä syötiin syömisen jälkeen. Tää on nyt kolmas joulu, kun äitiä ei ole.. Ei tähän varmaan totu koskaan, plääh.

Onneksi nyt on aikalailla jouluruuat valmiina. Huomenna haetaan kinkku Nikon isän työpaikalta ja isoveljeltä meidän ikuisen vanha muovikuusi ja koristeet. Tullut todettua jo penskana, ettei kissatalouteen todellakaan kannata ottaa aitoa, voi niitä neulasien määrää! Supersiivous tehdään myös huomenna, kunhan ollaan eka Nikon kanssa käyty kuvaamassa mun ratsastus ja viety Maria Tikkakoskelle leikkimään mummon ja papan kanssa. Saadaan enemmän aikaiseksi, kun Marsa ei pyöri jaloissa. 🙂

Tästä päivästä en saanut kuvattua videota, maneesissa oli ruuhka-aika ja koitin saada Topin jotenkin juoksutettua läpi. Ulkona kenttä oli peilijäässä ja päällä kunnon loskalunta, ei se kaviokas pysynyt edes pystyssä. Huomenna sitten kuvia! 🙂

Käykääs muuten osallistumassa Pieni perhe -blogin kalenteri arvontaan! Sinne pääset tästä!