Meille tuli vauva!

Lumon lähdettyä toukokuussa, on koko perheellä ollut kova tyhjiö. Nöpö lopulta masentui, vaikka alku menikin yllättävän kivasti. Alkoi syömään hillittömiä määriä, karvaa alkoi irrota reilusti normaalia enemmän ja nukkui käytännössä koko ajan. Alettiin katselemaan kesäkuun loppupuolella vähän sillä silmällä Nöpölle uutta kaveria, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Sitten yllättäen mun synttäreillä kaveri tokaisi että tietäisi pennun joka etsii kotia, joten soiteltiin omistajalle ja mentiin seuraavana päivänä katsomaan. Paikka oli vähän kyseenalainen, kissan virtsa haisi pihalle asti (en olisi edes halunnut tietää miltä sisällä olisi näyttänyt) ja pennulla punkki päässä. Ajateltiin, että ei sen olot siellä yhtään paremmaksi muutu ja pakko saada se sieltä pois, joten meille silloin meille tuli 10 viikkoinen nokipallo joka ristittiin Pikkaraiseksi. Painoa oli himpun yli 600 grammaa, oli todella nälkäinen ja laiha. Aloiteltiin lihotuskuurilla, millä penska on vieläkin ja käytiin parisen viikkoa sitten eläinlääkärillä tarkoituksena rokotus. No eipä rokotettu, kun pennun silmät alkoi rähmimään todella voimakkaasti pari päivää ennen joten rokotusta siirrettiin viikolla ja saatiin antibiootti-tipat. Epäilys herpes-viruksesta, onneksi Nöpöllä on rokotukset kunnossa.

Pikkarainen juuri tulleena 18.7.2021

Pikkarainen kasvaa viikko viikolta, painon suhteen nousu on ollut noin 100 grammaa per viikko, mikä on tuon ikäiselle hyvä tahti. Etenkin kun nyt se saa laadukasta ruokaa napaansa, märkäruokaa neljästi päivässä ja nappulat vapaasti saatavilla.

Luonnetta löytyy, alusta saakka ollut todella sähäkkä eli ei ole Lulu päässyt jahtaamaan vaikka sitä kovasti yrittäisikin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun lähes täysmustaa palleroa meinaa huomata paitsi sitten kun se on pienillä tassuillaan jalassa kiinni. Nyt hiljalleen opetellaan 10 vuoden jälkeen kissanpentu-arkea, Lulunkin pentuajasta on jo 5 vuotta.

9.8.2021

Nöpö on hyvin ottanut Pikkaraisen omaan pieneen laumaansa, vaikka selvästi menettääkin välillä hermonsa toisen hyppiessä niskaan ja jahdatessa häntää. Nöpö onneksi omaa pitkät ja kestävät hermot, joten vanhus jaksaa hyvin opettaa elämässä tarvittavia taitoja pienemmälle.

2 vastausta artikkeliin “Meille tuli vauva!”

  1. Jos jatkossa ei sitten tuettaisi pentutehtailua, vaan toimittaisi oikein ja tehtäisi elsu. Tuollaisten pentujen ottaminen vaan tukee toimintaa ja seuraavan pentueen syntymiseen te olette osasyy.

    Tykkää

    1. Kaveri jolta kuultiin, on eläinsuojelulla vapaaehtoinen joka vinkkasi tästä. Me tehtiin vielä lisäksi eläinsuojeluilmoitus myyjästä. 🙂 Että kyllä tiedetään miten näiden kanssa edetään, turhaa on alkaa nimettömänä huutamaan asioita mistä ei tiedä. 🙂

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle annatiask Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: