Täällä on viikko taas hurahtanut jo nopeasti torstaihin. On itketty ja naurettu, verta vuodatettu suusta ja harjoteltu uusia juttuja.
Marialla on ensimmäinen palikka tulossa läpi. Sunnuntaina Niko soitti kesken ajomatkan Tampereelta kotiin, että Marsalta vuotaa suusta verta, muttei nähnyt mistä sieltä. Sama tapahtui leikin yhteydessä illalla ennen nukkumaanmenoa. Suu vuoti ihan järkyttävästi ja kun itse olen todella veriherkkä, niin Nikon auttaminen oli hankalaa oman huimauksen ja pahoinvoinnin takia. Siinä tarjosin sitten paperia selkä Mariaan ja Nikoon päin, etten vahingossakaan näkisi sitä verenvuotoa. Se sitten loppui onneksi nopeasti, ja todettiin että alaikenistä vuoti.
Turvoksissa ikenet olleet jo kauan ja hampaat kuultaa ikenen alta mutta ei ole puhjennut vielä. Eilen kun tulin iltatallista, Niko sanoi että kokeileppa alaikeniä. Heti meni kylmät väreet kropan läpi ja oho. Hammas tullut osittain läpi, noin puolet on rikkonut ientä että tuntee hampaan terävän reunan. Ilmankos on itkettänyt. Nyt sitten odotellaan, että tulisi pari hammasta alas ihan kunnolla näkyviin, niin helpottaisi tämä epätietoisuus siitä, tuleeko Marialle mun perimän kautta käkkyrähampaat vai Nikon. Sen näkee sitten. 🙂
Eilen oli Topin ratsastuspäivä ja voi terve.. Nykyään taas herra tulee portille vastaan ja hoidettaessa on ihan toimiva kaveri, mutta heti kun selkään pääsi, niin pelleily alkoi.. Onkohan meillä joku hemmetin keskiviikko-kirous, kun sillon meinaa mikään onnistua? Otin siinä sitten pakolliset siirtymiset raviin ja parit väistöt ennen kuin lähdettiin maastoon. Ei siellä maneesissa meinannut pystyä mitään tekemään, kun Topilla ajatukset jossain muualla. Riitti, että tuli puhdasta liikettä koko kropan läpi ja sitten humputtelemaan. Mentiin sitten pellolle pistämään jalat kunnolla hommiin, laukkapätkät siis polven korkuisessa hangessa. Vaikka Topi yritti päästä helpommalla menemällä traktorin jäljissä, niin joutui aina vaan takaisin hankeen. Pääsipähän työstämään niitä kinttujaan kunnolla.
Tänään sitten oli vähän kiireisempi päivä. Tarkotus oli juoksuttaa Topi liinassa perusteellisesti ja sitten irtona antaa päästää höyryjä kunnolla, mutta piti tehdä pikana koska Nikon piti olla viimeistään klo 14 töissä. Olin lupautunut tekemään päivätallin, niin oli siinä sitten vähän venkslaamista.
Juoksutus onnistui alun spurttailujen jälkeen yllättävän hyvin! Topi on kyllä unelma juoksuttaessa, kuuntelee ja keskittyy tekemiseensä kunnolla. Välillä kompuroi jalkoihinsa, mutta heti kun tajusi mitä pyydettiin niin alkoi tulemaan kyllä sellasta askellusta niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin!
Tästä on hyvä jatkaa joulun alla, saadaan enemmän työstettyä eteen-alas -juttuja, kun nyt en satulaa ym jaksanut laittaa, vaan kevyemmällä otteella mentiin. (videonpätkänkin kuvasin, mutta taitaa jäädä julkaisematta, kun laatu oli vähän pimeä maneesi-tasoa.. :D)
Oli selvästi jotain patoutumia Topilla, kun irti pääsi juoksemaan niin sellasta pukkilaukkaa tuli että olin ihan onnellinen etten ollut kyydissä silloin.. 😀 Hyvä että oli pojalla kivaa, tekee mullekkin hyvää kun voidaan toheltaa vähän millon mitäkin. Välillä puomeja, välillä maastoilua, välillä pelkkää turhauttavaa kouluvääntöä ja välillä vaikka juoksuttamista. Molemmilla päät tuulettuu ja jaksetaan sitten taas tehdä sitä samaa vanhaa sileällä työskentelyä. 🙂
Nyt on pakko ruveta vähän siivoilemaan, kun tulee tytsyjä käymään kahvilla! 🙂 Ihan kiva, kun Nikokin varmaan tulee vasta myöhään illalla kotiin.
pilvilinnoja.com 